Olin hyvin harmissani, kun vanhuuttani “missasin” Nuijalla järjestetyn Satumetsää koskevan tilaisuuden. Minulla sattui olemaan pöytäkalenterissa väärä viikko avoinna enkä ollut huomannut kääntää uutta viikkoa; semmoista se on näin vanhuksena.
Mutta itse asiaan. Aluehan on kyllin suuri – noin 11 hehtaaria – niin että kyllä sinne mahtuu yhtä ja toista. Tärkeintä olisi saada säilymään se alue, jossa on suuria sammaleen peittämiä siirtolohkareita, kaatuneita puita, lahoja puita, mahtikuusia ja runsas aluskasvillisuus, säilymään jälkipolville esimerkkinä vanhasta aarnimetsästä. Ja mikä parasta, aivan asutuksen vieressä.
Eiköhän asia voitaisiin hoitaa niin, että muutama hehtaari merkittäisiin kaavaan tunnuksella VL-1, mikä tarkoittaa “taajamametsää”. Kun siihen ei sitten koskettaisi edes metsänhoidollisin toimenpitein, alue jäisi monen lintu- ja hyönteislajin turva-alueeksi.
Satumetsä lienee saanut nimensä kirjoituksestani tässä lehdessä 14.12.2016, jolloin puutuin asiaan ehdottaen sen suojelemista tavalla tai toisella. Taajamametsä voisi ehkä olla kaavoittajankin hyväksyttävissä oleva ilmaisu.
Paul Tiililä
Satumetsän lähiasukas
