Lehtiuudistuksella on vaikutuksensa myös sikalan elämään. Reijo Keskinen ei enää jakele porsailleen kerran viikossa ilmestyvän Sydän-Hämeen Lehden sivuja.
– Niitit voivat aiheuttaa possuille vahinkoa, isäntä perustelee muuttunutta käytäntöä.
Possut eivät muutosta ihmettele. Niille kelpaavat virikkeeksi niin Aamulehdet kuin Maaseudun tulevaisuudet, joita isäntäparin tuttavatkin varaavat possujen käyttöön. Keskisille tilatut sanomalehdet kun eivät riitä kattamaan 800-paikkaisen sikalan tarvetta.
Lehtien jakohetki on possuille ilmeisen mieleinen. Jopa niin mieleinen, että innokkaimmat jättävät ruokailun kesken työstääkseen kärsällään karsinaan heitettyjä lehden sivuja. Paperit saavat kyytiä, lentävät ilmaan ja repeytyvät, kun siat nauttivat.
– Eilen heitin niille pahvilaatikon, Reijo Keskinen näyttää riekaleita karsinan nurkasta.
Hännät tallella
Kun possut saavat karsinoissaan puuhastella turpeen, heinän ja paperien kanssa, niille ei tule tarvetta pureskella toisten häntiä. Keskisen kasvattien saparoista näkyy, että viriketoiminnasta on huolehdittu.
– Kaikilla on terveet hännät. Olosuhteiden on oltava sellaiset, etteivät siat ala pureskella toisiaan.
– Isoissa sikamaissa, Hollannissa ja Tanskassa, eläinlääkäri voi antaa luvan hännän typistämiseen. Sitä tehdään ihan rutiinihommana. Siellä ne alkavat pureskella toisten korvia, Salmentakana asuva sikafarmari tietää.
Sika ei sikaile, vaan on luonnostaan siisti eläin. Se nukkuu ja puuhastelee karsinan kuivitetussa osassa, tarpeillaan se käy ritiläpäässä.
– Direktiivien mukaan tilaa on oltava vähintään 0,65 neliötä sikaa kohden. Meillä luku on 0,95.
Lisätuloa rypsilihasta
Possujen ruokintakaukaloihin leviää viidesti päivässä, ensimmäisen kerran aamu- ja viimeisen kerran iltaseitsemältä, ravintoseosta, jonka yhtenä ainesosana on rypsiöljy. Viisi kertaa siksi, että isännän teorian mukaan heikoimmatkin eläimet saavat näin enemmän mahdollisuuksia syömiseen. Ruokaa menee myös vähemmän haaskuuseen tiheän syöttövälin ansiota.
Ruokinta on täysin koneellistettu. Isäntä syöttää tietokoneelle numerot sikalan pääluvusta ja kone laskee ja valmistaa kulloinkin tarvittavan ruokamäärän.
– Ensin kone ottaa vettä, sitten pytystä ST-leipomojätettä, sen jälkeen ohravalkuaisrehua, viljaa ja erikoistiivistettä. Viimeksi rypsiöljyä, minkä jälkeen seos saa muhia tunnin, Reijo Keskinen kuvaa kerta-annoksen valmistumista.
– Kännykkä hälyttää, jos tulee jotakin hämminkiä.
Rypsiporsaiden tuottajana Keskinen on velvollinen syöttämään sioille 70 päivän ajan rypsiöljyä sisältävää ruokintaseosta. Kaikkiaan yksi saparohäntä saa elinkaarensa aikana 12 kiloa rypsiöljyä. Tämä ape kasvattaa eläintä keskimäärin 900 grammalla vuorokaudessa.
– Täysrehulla meni kilokin rikki, tuottaja vertaa.
– Ensi alkuun tarkastaja kävi säännöllisesti ottamassa rehunäytteitä, nyt tutkittavat tilat valitaan arvalla.
Sadantonnin uhkasakko
HKRuokatalo maksaa sopimustuottajille normaaliruokinnan ja erikoisrehustuksen välisen hintaeron sekä maksaa rypsiporsaaksi hyväksytystä lihasta erillisen lisän. Reijo Keskinen tarttui tähän täkyyn runsas vuosi sitten.
– Kun kaikki lisäkustannukset luvattiin korvata, niin ajattelin, mikä ettei. Minulla uuteen ruokintaan siirtyminen ei vaatinut edes mitään ylimääräisiä satsauksia. Pytytkin olivat ennestään.
Uutta, porsaanlihan menekin lisäämiseen tähtäävää tuottamissuunnitelmaa valmisteltiin hyvin salaisesti.
– Tiedotustilaisuudessa mukana olleet joutuivat allekirjoittamaan paperin, jossa he lupasivat olla juoruamatta tiedotusvälineille asiasta 100 000 euron sakon uhalla. Kukaan ei kai puhunut mitään, Keskinen nauraa.
Pälkäneläinen tuottaja on tyytyväinen ratkaisuunsa, mutta puhuu samalla alan heikosta kannattavuudesta.
– Ei huonommaksi voi mennä. Tulevaisuudesta en sano mitään, mutta toivottavasti aina voidaan syödä kotimaista lihaa.
Mureaa lihaa
Vaikka kasvattaja omaansa kehuukin, niin hän rehellisesti arvioi rypsiporsaan lihan olevan parempaa kuin tavallista ruokavaliota noudattavan porsaan lihan.
– On pakko myöntää, se on mureampaa. Kesällä grillatessa sen huomaa. Pannulla rypsiliha ei niin ritise.
– Tavallinenkin on hyvää, ne on makuasioita.
