Viime lauantaina vietettiin maailman mielenterveyspäivää. Sen merkeissä Pirkanmaan mielenterveys ry nosti esiin vinkkejä aikuisille nuorten kohtaamiseen.
Seitsemän kohdan lista kehottaa osoittamaan kiinnostusta nuorta kohtaan joko kysymällä tai ainakin olemalla läsnä, vaikka johonkin asiaan ei olisi tarjotakaan välittömästi ratkaisua. Aikuinen voi myös välittää nuorille myötätuntoa ja toivoa sekä nostaa esiin eri asioiden myönteisiä puolia, jotka hän kenties havaitsee helpommin. Aikuinen luultavasti osaa myös tilanteesta riippuen asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja kykenee parhaimmillaan näyttämään esimerkkiä vaikkapa toisinaan tarvittavasta armollisuudesta itseä kohtaan. Vanhemman rohkaisulla ja ilolla on merkitystä, eikä ole poissuljettua, etteikö nuoriltakin voisi vastavuoroisesti tarttua uusia oppeja tai näkökulmia vanhemman puseroon.
Lista ei tarjoa yllätyksellisyyttä luultavasti kuin siinä, miten yleispäteviä ohjeet ovat muidenkin kuin nuorten kohdalla ja siinä, miten vaikeaa ohjeita voi joskus olla käytännön arjessa toteuttaa.
Lasten ja nuorten tilanteeseen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota, etenkin nyt kun vanhempien ajatuksiin alkaa mahtua muutakin kuin koronaa ja sen tuomia erityisjärjestelyjä. Tuoreen kouluterveyskyselyn alustavien tulosten mukaan esimerkiksi yli 30 prosenttia 4.–5.-luokkalaisista tytöistä Pälkäneellä ja Kangasalla kokee vähintään lievää ahdistusoireilua ja erittäin tyytyväisiä elämäänsä on kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista Kangasalla joka neljäs ja Pälkäneellä harvempi kuin joka viides.
Oma lusikkansa sopassa lienee kehityksessä myös koronakriisillä, joka on ollut 2010-luvun lapsille ja nuorille tämän ajan Tshernobyl: lähelle omaa arkea tullut maailmanluokan onnettomuus, joka on pysynyt otsikoissa pitkään ja jonka vaikutuksia arvuutellaan pitkälle tulevaisuuteen. 1980-lukuun verrattuna aihetta ympäröivän – nykyteknologian maailmassa nuorimmillekin väkisin vastaan tulevan – informaatiotulvan määrä ja tyyli ovat kuitenkin aivan eri sfääreistä.
