Perimätiedon mukaan pyy on maailman vanhin lintu. Se oli alkujaan myös hyvin suurikokoinen. Mutta kun se oli suuri, maa tärisi, kun se pyrähteli. Pyyn sanottiin olleen karhun kokoinen. Kun pyy pyrähti, maa tärähti ja pelästytti Jeesuksen. Jumala määräsi rangaistuksen tästä pelästyttämisestä. Pyytä alettiin pienentää. Siitä otettiin lihaa seuraaviin lintuihin ja näin toimitaan edelleen. Siksi pyy jatkuvasti pienenee. Joskus siitä sitten tulee niin pieni, että se mahtuu lentämään sormustimen läpi. Siitä tulee sanonta ”pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä”.
Pyy on metsäkanalinnuistamme pienikokoisin, mutta edellä kuvatusta pienenemisestä ei ole toistaiseksi todisteita. Pyyn kanta vaihtelee kanalinnuistamme vähiten, vaikka sekin on selkeästi vähentynyt 1960–luvun lopulta. Senkin arvioidaan vähentyneen jopa 60 prosenttia. Pirkanmaalla elelee tätä nykyä noin 30.000 paria. Pyyn mielimaastoa ovat kosteapohjaiset sekametsät ja korpinotkelmat. Elinpiirillä täytyy olla tiheitä kuusikoita, joihin se pääsee piiloutumaan saalistajilta.
Pariskunta elää usein väljässä yhteydessä läpi vuoden ja niinpä ne pyrähtävät ihmistä pakoon samanaikaisesti. Lentomatka on lähes aina lyhyt pyrähdys ja sitten taas puikkelehditaan piiloon. Talvisin pyykin voi viettää aikaansa lumikiepissä muiden kanalintujen tapaan. Kerran törmäsin jopa viiteen pyyhyn saman harjun rinteessä.
Kaikille on varmaan tuttu pyyn ”pillitys”. Pillillä viheltämällä pyyn saa joskus helposti tulemaan näkyville. Korkea tiasmainen vihellys houkuttaa etenkin koirasta ja se tulee tarkastamaan kuka sen reviirille on uskaltautunut.
Pyyn voi edelleen löytää joka puolelta Pirkanmaata. Mutta pyy välttää avoimia paikkoja. Se ei lennä pellon tai hakkuuaukon yli. Pyy puuttuu saarista, jos sinne on pitkä lentomatka. Se istutettiin 1920-luvulla Ahvenenmaalle, mutta sikäläinen kanta on hiljalleen hiipumassa. Uudisasukkaita ei sinne lentele.
Pyylle tärkeitä ovat pienet kuusitiheiköt ja runsas aluskasvillisuus. Kesällä erilaiset ruohovartiset kasvit ja etenkin mustikka ovat tärkeitä. Poikasten ravintona ovat aluksi pienet hyönteiset, mutta äkkiä nekin oppivat myös kasviravintoon. Poikaset oppivat myös nopeasti lentämään, jo viikon ikäiset poikaset pyrähtävät emon käskystä pakoon. Talviravinnossa korostuvat koivut ja lepät. Niiden urvut ja silmut ovat silloin ratkaisevia. Välillä myös haavan silmut kelpaavat.
Metsänraivauksissa ja taimikonhoidossa vähempiarvoiset lepät kaadetaan pois ja samalla pyyn elinolot heikentyvät selvästi. Siistityt metsät eivät ole pyyn suosiossa. Sen suojapaikat ja ravinto loppuvat. Toisaalta metsien käsittelyssä voitaisiin helposti huomioida myös kanalintujen elinolot. Säästämällä etenkin korpinotkelmiin leppärykelmiä ja kuusitiheiköitä. Aukkohakkuu vie siltäkin asuinpaikan vuosikymmeniksi.
Pyy on sitkeä paikkalintu, joka asustaa synnyinalueella koko ikänsä. Rengastusaineistojen mukaan suurin siirtymä on ollut 5 kilometriä. Vanhin pyy on ollut kuusi ja puolivuotias. Ikään tietysti vaikuttaa metsästyksen paine. Nykyisin pyy luetaan vaarantuneeksi lajiksi, ja pääsyynä sen vähenemiseen on elinpiirien muuttuminen ja katoaminen.
