Helteisen kesän jälkeen tuli syksyn viileys. Syyskuun puolivälissä lintujen muuttopuuhat ovat jo pitkällä. Pääskyset, kertut ja pajulinnut ovat jo vähälukuisia. Peippojen ja järripeippojen muutto oli heti vilkasta syyskuun alussa, kun ilmat viilenivät. Satapäisiä parvia liikkui levottomasti pellonreunoja pitkin. Peipoille on tyypillistä, että ne tekevät muuttomatkaa suurissa parvissa, usein niissä on tuhansia lintuja.
Peippojen matkaa suuntautuu Länsi-Eurooppaan, ja talvialueena toimivat Belgia, Ranska ja Espanja. Peippojen muutto on vilkkaimmillaan syys-lokakuun vaihteessa. Viime vuosina myös meidän oma talvikantamme on selvästi kasvanut, ja peippoja jääkin talvehtimaan jo useita satoja etenkin, jos syksy on leuto.
Syksy tuo aina omat erityispiirteensä lajistoon, ja nytkin on nähty monenlaista oudompaa lentäjää. Elokuun helteiset ilmavirtaukset saivat liikkeelle punajalkahaukkoja. Laji on meillä yleensä harvinaisuus eikä säännöllisesti meillä pesi. Linnut tulevat ajoittain kaakon suunnalta ja nyt lämpimät virtaukset saivat nämä pikkuhaukat liikkeelle. Usein nämä vaeltajat ovat nuoria lintuja, jotka haahuilevat pohjoisemmaksi. Havainnot alkoivat elokuun puolivälissä ja Pirkanmaallakin lintuja tavattiin useita kymmeniä. Kangasalla lintuja nähtiin ainakin Kuhmalahdella, Saarikylissä ja Ponsassa. Myös Akaassa, Hämeenkyrössä, Orivedellä ja Valkeakoskella nähtiin punajalkahaukkoja. Tämän pikkuhaukan ravintoon kuuluvat muun muassa kovakuoriaiset, perhoset ja heinäsirkat sekä pikkunisäkkäät ja sammakot.
Harmaahaikaroita kahlailee rehevillä rannoilla jo monin paikoin. Uudempi yllätys on muutamassa vuodessa ilmaantunut jalohaikara. Ensimmäinen pesintä todettiin vuonna 2018 ja nyt pesiviä pareja on varmasti jo muutamia kymmeniä. Tänä vuonna Pirkanmaan havainnot alkoivat jo heti huhti-toukokuulla ja syksyä kohden ne ovat selvästi lisääntyneet. Pirkanmaalla jalohaikaroita on viime viikkoina oleskellut ainakin Pälkäneen Tykölänjärvellä, Sahalahden Kirkkojärvellä ja Kuhmalahdella Siuronsalmella.
Merimetso herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Erityisesti suuret yhdyskunnat ovat aiheuttaneet huolestumista ja on ehdoteltu kaikkien hävittämistä. Laji on kuitenkin rauhoitettu ja pesinnän häiritseminen on kielletty. Laji pesi Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa 1700-luvulla, mutta se hävitettiin tyystin 1800-luvun lopulla. Laji palasi pesimälinnustoomme vuonna 1996 ja nyt kannaksi arvioidaan noin 25 000 paria. Pesimäalue on lähinnä etelä- ja länsirannikko.
Merimetso on iso musta lintu, joka painaa 2,5–3,5 kiloa. Lennossa se muistuttaa hanhea. Viime vuosina on todettu, että merikotka saalistaa etenkin merimetson poikasia, mutta myös aikuisia yksilöitä. Merikotkan ahdistellessa yhdyskunnat ovat siirtyneet muualle. Itse tutustuin merimetsoon ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä, kun yksi lintu vietti talvea Mältinrannassa Tammerkoskessa.
Viime vuosina merimetsoja on alkanut näkyä yhä enemmän myös sisämaassa. Pirkanmaalla sen voi tavata etenkin syksyllä Vanajavedellä, Näsijärvellä, Längelmävedellä. Lintuja on nähty myös Pälkänevedellä, Roineella, Vesijärvellä ja Vehkajärvellä. Laji on jo pesinytkin Vanajalla.
