Ihmiset ovat jo vuosituhansia tarkkailleet ja ihmetelleet taivaalla näkyviä valoja, joista tärkeimmät ovat aurinko ja kuu. Etenkin kuun vaiheet ovat kiinnostaneet ihmisiä eri aikakausina.
Jo antiikin Ptolemaios tunsi kuun vaikutukset ja merkityksen ihmisen elämään. Kasvavan kuun tiedettiin vaikuttavan asioihin kasvattavasti ja alakuun vaikutus oli tuhoava. Tämä tuli ottaa huomioon etenkin terveyteen liittyvissä asioissa. Erityisen pahana pidettiin, jos sairaus tai tapaturma tapahtui alakuulla. Myös sairaudet tarttuivat helpommin alakuulla.
Klaudios Ptolemaios oli antiikinkreikkalainen matemaatikko ja astrologi. Hän kokosi yhteen silloisen tähtitieteellisen tietämyksen. Yläkuu vaikutti kasvuun ja voimaan, alakuuhun liittyy kuivuus ja heikko kasvu. Alakuuulla on siten hyvä tehdä sellaisia töitä, jotka edellyttävät kuivumista. Vaikkapa vesakon raivausta. Luteita oli turha yrittää hävittää kasvavan kuun aikana. Aikoinaan myös lapamato oli yleinen riesa, sen häätämistä oli paras yrittää vähenevällä kuulla. Lampaita ei saanut keritä alakuulla koska silloin villan kasvaminen hidastuisi.
Yläkuuhun on yhdistetty miehisyys. Kuuttomalla ajalla eli uudella kuulla ei pitäisi siittää lapsia. Sekä ihmisen että eläinten jälkeläisten siittäminen yläkuulla tuotti jälkeläiseksi pojan ja vastaavasti alakuulla siitetty syntyi tyttönä. Oli siisi harkittava, koska lähestyy toista sukupuolta. Pitäisikö vieläkin harkita? Kasvavan kuun ajateltiin siis vaikuttavan lähes kaikkiin asioihin kasvattavasti ja alakuu vaikutti tuhoavasti.
Yleisesti kaikenlaiset viljelytyöt tuli siten aloittaa yläkuun aikana. Tosin nauriit ja juurekset pyrittiin kylvämään alakuulla koska yläkuulla maanpäälliset varret kasvoivat liikaa ja mukulat jäivät pieniksi. Täysikuu onkin sitten eri juttu. Joihinkin ihmisiin se vaikuttaa voimakkaasti. Unta ei tule, yöt menevät sekaisin ja väsymys painaa. Ihminen on levoton eikä pysty mihinkään. Kuuhulluutta ei kaiketi ole tarkemmin määritelty. Sitten on vielä nämä kauhufilmien tarinat yöllä ulvovista ihmissusista. Kuutamoiset illat saavat koirat ja sudet ulvomaan. Usein myös monet pöllöt ovat keväisin innokkaasti äänessä tyynessä kuutamoyössä.
Kuussa näkyy kaikenlaisia kuvioita. Jo ihmissilmin voi nähdä ihmeellistä tai ainakin kuvitella näkevänsä. Joku löytää sieltä silmät ja suun. Välillä kuu selvästi hymyilee ja joskus sen suu on mutrussa. Kiikareilla katsottuna kuussa näkee jo erilaisia vuoria ja kraatereita. Vuorien välissä olevia tasankoja sanotaan kuun meriksi. Kaukoputkilla näkee jo vähän tarkemmin. Ja onhan kuussa jo joku käynytkin.
