”Jukka, problem”. Lausahdus ei välttämättä ole Jukka Kittilälle se mieluisin, mutta hän kuulee sitä usein etenkin kesäaikaan. Se ei sinänsä ole ihme, kun pelissä ovat mukana herkkä mansikka, isot pellot, suomalainen oikukas kesäsää, monenlaisia työkoneita ja kymmeniä työntekijöitä pääosin ulkomailta.
Niitty-Seppälän tilaa jo 30 vuotta isännöinyttä Kittilää voikin kutsua kokeneeksi ongelmanratkaisijaksi.
– Ongelmanratkaisu on monelle erikoisviljelijälle arkista työtä. Olen itsekin oppinut ajattelemaan, että useimpiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, hän sanoo.
Ongelmanratkaisutaitoa tarvitaan myös toimitusjohtajan kopissa toimistotöissä. Kirjanpito ja palkanlaskenta ovat Kittilän omissa käsissä, ja niiden ohessa erilainen raportointiin ja valvontaan liittyvä paperityö vievät tunnin jos toisenkin.
– Byrokratia, säätely ja valvonta ovat kasvaneet, ja ne tuntuvat vain lisääntyvän edelleen. Se rassaa tällä alalla ihmisiä aika paljon, kun halutaan hoitaa asiat niin, ettei varmasti mistään tulisi mitään huomauttamista, Kittilä näkee.
Aikaa nielevän hallinnon lisäksi yrittäjien pitäisi kuitenkin tehdä myös se varsinainen arkinen työ. Kittilä pelkääkin yhtälön voivan aiheuttaa tulevaisuudessa maatalousyrittäjien väsymistä ja alalta poistumisia.
Juuri erikoisviljelijän työn monimuotoisuus on yksi asioista, joista ihmiset eivät hänen mukaansa ole välttämättä kovinkaan tietoisia. Nykypäivänä ei riitä, että osaa ajaa traktoria tai tulee toimeen kasvien kanssa.
– Ihmiset eivät aina tiedä, kuinka monivaiheinen on mansikan tie ostettavaksi. Sadon eteen tehdään kuitenkin paljon kaikenlaista.
Mansikoista huolehtiminen alkaa jo maaliskuussa kevätlannoittamisilla, myyrätuhojen korjaamisella ja kastelujärjestelmien tarkistamisella. Hektisyys kasvaa kesän lähestyessä. Samalla mitataan myös epävarmuuden ja epämukavuuden sietokykyä.
– Varsinainen tulos tehdään kahdessa–kolmessa viikossa kesän aikana, ja koko vuotta ajatellen se on melko lyhyt aika. Viikon sadekausi heinäkuussa parhaaseen aikaan voi pilata koko kesän. Kesä on henkisellä tasolla pelkkää ylä- ja alamäkeä, mutta eihän riskitöntä yritystä ole olemassakaan.
Ensimmäinen tavoite onkin Kittilän mukaan selvitä kesästä – ”että syksyllä olisi vähemmän velkaa kuin keväällä”. Tavoitteeseen ei ole kovasta yrityksestä huolimatta kaikkina kesinä päästy.
Sen sijaan vapaa-ajan ongelmia kesällä ei kuitenkaan koskaan ole ollut, lähinnä siitä syystä, että vapaata ei juurikaan ole.
– Jos kaikki sujuu hyvin, ei siinä silti juuri rasitu. Jos asiat lähtevät jo keväästä alkaen menemään huonosti, syö se miestä rotan lailla. Peli pitää kuitenkin pelata loppuun asti päivä kerrallaan, ja vasta elokuun lopussa näkee, miten tässä käy. Tulee muistaa, että yksin en kesällä pärjäisi. Iso kiitos onnistuneesta kesästä kuuluu myös asiakkaille ja osaaville työntekijöille.
Kittilä saa tarvittaessa tukea myös viljelijöiden keskinäisestä ”soittoringistä”, jossa omia ja muiden iloja ja suruja voi jakaa arjen realiteetit ymmärtävässä seurassa. Myös musiikin kautta pääsee irtautumaan aivan eri maailmaan.
– Musiikissa ei puhuta traktoreista, kasvitaudeista tai vesisateista, Kittilä hymähtää.
Työn vaativuudesta huolimatta uranvaihto ei ole koskaan käynyt toden teolla mielessä.
– Tähän on niin kasvanut, enkä tiedä mitä muuta edes tekisin… Ja eihän tämä pelkkää ongelmia ja surkeutta ole, vaan on tässä paljon tyydytyksenkin tunteita. Homman suola on, kun ollaan balanssissa: tukkukauppiaat sekä Kesätorin asiakkaat ja työntekijät ovat kaikki tyytyväisiä – ja itse voi olla tyytyväinen laatuun ja siihen, ettei jää ylimääräistä tai myytävä lopu kesken. Siitä saa energiaa tähän hommaan.
Hommia riittää kesän jälkeenkin, mutta siinä missä kesällä reagointiaikaa joissakin töissä voi olla vain yhden päivän verran, syksyllä työt eivät ole niin tarkasti aikatauluihin sidottuja.
– Tällaisella tilalla töitä on aina niin paljon kuin viitsii tehdä. Paperitöitä, varastojen siivoamista, tammikuusta alkaen seuraavan kesän työväen haalimista. Ja ennen kuin huomaakaan, on taas maaliskuun puoliväli.
