Pirkko Mattilan keramiikkanäyttelyssä käyneet saivat nautittavakseen täydellisen paketin silmänruokaa. Kauniit esineet muodostivat harkittuja kokonaisuuksia Touhulan salin rauhallisessa miljöössä. Silmä hahmottikin alkuunsa ryhmitelmiä, joiden tarkempi tarkastelu toi esille yksittäiset esineet.
Koivupuussa ja sen varjossa majaili joukko lintuja, joiden pesiltä oksille ja puun alle sijoitellut kulhot näyttivät. Pitkä pöytä katettuna lautasilla, vadeilla ja maljoilla oli kuin juuri odottamassa isoa ruokailijaryhmää. Vihreän eri sävyjä toistavan kattauksen pöytäliinoineen kruunasi pulleaposkinen sammakko.
Näyttävälle pöydälle Mattila oli antanut osuvasti nimeksi ”Prinssille morsian”. Sen päällysteet syntyivät hänen ollessaan vuorotteluvapaalla palveluvastaavan työstään.
Moni muotoilee savesta kukkopillejä – Mattila ukkopillejä, jotka nekin soivat. Pulleat ukot niiden luoja oli laittanut matkaamaan veneeseen.
Tunnelmallista kajoa Touhulan hämyisään saliin toivat tilan sivustoilta paikkansa löytäneet valopuut.
Ideat luonnosta
Kala vain lintu -näyttely juhlisti samalla Pirkko Mattilan jo 30 vuotta kestänyttä keramiikkamuotoilijan harrastajauraa. Vapaa-ajan asunto ja sitä ympäröivä luonto Pajulajärven rannalla toimivat ehtymättömänä inspiraation lähteenä.
– Luomisvire syntyy täällä Kuhmalahdella, vahvistaa Mattila, joka ikuisti viimesyksyisten kalasaaliiden innoittamana parven muikkuja ison ruukun kylkeen.
Näyttelyn linnuille ei juuri löydy malleja Pajulajärven maisemista. Mattila inspiroituikin siivekkäistä selaamalla lintukirjoja.
Työpöytä Pirkanmaan kotityön toimitiloissa Hervannassa, vakituisen asunnon naapurissa, on nyt tyhjä, mutta ei kauan. Taiteilijan ajatuksissa pyörii jo seuraava työ.
– Se tulee olemaan jatketta katkaistulle kalalle, Mattila viittaa näyttelyssä nähtyyn, heinäseipäässä roikkuneeseen työhön.
Ei mitään piperryksiä
Harrastajataiteilija luonnehtii omia savitöitään yleisilmeeltään raskaiksi ja painaviksi, jopa karkeiksi.
– En ryhdy pieniin piperryksiin. Teen kaiken vain käsillä, en käytä ollenkaan dreijaa.
Tyyli on omaperäistä, muita matkimatonta. Pirkkomattilamaiseksi voi kuvata myös töiden värimaailmaa, jossa toistuvat vihreän ja sinisen eri sävyt, veden ja taivaan värit.
Vuosikymmenten aikana taidetta on syntynyt siinä määrin, että säilytystilat ovat loppuneet kerta toisensa jälkeen. Myyntiin kun muotoilija ei ole raaskinnut töitään luovuttaa. Aviomies Hannu Mattila työllistyy kaappien tekijänä edelleen.
– Jatkan harrastamista niin kauan kuin ideoita riittää. Toistaiseksi niistä on ollut ylitarjontaa, Pirkko Mattila hehkuttaa luomisen iloa.
