Poikkesimme Hessun kanssa lentopalloharjoitusten jälkeen Helsingin keskustassa osuuskaupan kivijalassa olevaan kapakkaan ryystämään pakolliset kaksi tuoppia mieheen.
Tipaton tammikuu ei näyttäytynyt soittoruokalassa. Ainoat vapaat jakkarat seisoivat neljän hengen pöydässä.
Kyselin isänniltä luvan istahtaa. Miehet tiedustelivat, minkä perän ukkoja olemme, kun kassien kanssa liikuimme.
Kerroin asuvani näillä kulmilla ja vastakysely paljasti äijien tulevan pohjoisesta. Muuten vuorovaikutus alkoi masentavasti. Viisikymppinen, mielestäni minua huomattavasti vanhemman näköinen kaveri näet arveli meidän palaavan eläkeläisten treeneistä.
Puolustauduin. Vielä neljä vuotta minulla ja Heikki ei edes tiedä, koska on mahdollista jäädä.
Miehet hakivat vauhtia huomiseen Ruotsin reissuun. Laivalla ja Tukholmassa järjestettiin pohjoismainen kullankaivajien seminaari.
Käymästämme keskustelusta tuli erittäin kiinnostava. 57-vuotias kaivaa kesät Lemmenjoella koneella kultaa ja kalastaa talvella Oulujärvestä verkoilla matikkaa sekä kuhaa.
50-vuotias turkkilaislähtöinen pitää ravintolaa Oulussa. Hän on asunut Suomessa vuodesta 1988. Tuntuivat olevan hyviä kavereita keskenään.
Habituksesta ja nautittavista juomista päättelimme, ettei veljeksillä rahasta ainakaan tullut puutetta.
Ravintoloitsija kertoi saaneensa hyvän jalansijan ja luoneensa vankan verkoston, niillä pärjää kovassa kilpailussa.
Hän oli hyvin kiinnostunut helsinkiläisten ravintoloiden annosten hinnoista ja kalatarjonnasta. Lounaalla Sea Horsessa nautitut silakat kuuluivat maistuneen erinomaisesti. Muitakin perinteisiä ruokapaikkoja käsiteltiin.
Nopeasti selvisivät toisen veikkosen motiivit pyöriä sääskien syötävänä kaivinkoneen kopissa tai toisaalta selvitellä verkkoja järven hyisellä selällä.
Hän myi veljiensä kanssa omistamansa menestyneen liiketoiminnan kymmenkunta vuotta sitten tienaten kaupoista miljoonia euroja. Loppuelämän rahat tulivat kerralla hankituksi. Saattoi ryhtyä kaivamaan kultaa ja kalastelemaan.
Vaskoolihommia hän piti poikasten puuhasteluna ja kertoi löytäneensä viime kesän suurimman yksittäisen palan kultaa Lemmenjoen valtauksilla.
Arvio ympäristöviranomaisista nauratti. Helikopterilla lennetään kerran kuussa tarkastamaan veden laatu. Veden, jota juovat kaikki surutta ja sairastumatta.
Kullankaivaja näki näytteen ottamisen pieneen puteliin pitsinnypläyksenä Talvivaaraan ongelmiin verrattuna.
Verkkoja lepää jään alla kuusi kilometriä. Korkeudet vaihtelevat viidestä seitsemään metriin. Pienin silmäkoko on 55 milliä. Kokeminen vie kaksi päivää. Kerralla nousee keskimäärin 150–200 kiloa kuhaa, madetta ja liian paljon haukea. Kalat menevät myyntiin pojalle kauppahalliin ja kauppoihin sekä ravintoloihin.
Turkkilainen tarjoilee ystävänsä pyytämät parhaat kuhafileet omassa ravitsemusliikkeessään. Myös Helsingin markkinat tuntuivat kiinnostavan. Matka on vähän pitkä.
Reilun tunnin aikana kuulimme kosolti tarinoita, joista ainakin osa tuntui todelta.
Käsittelimme islamilaisia hautajaisia, liike-elämän kovuutta ja raadollisuutta, rajamiesten lahjontaa Neuvostoliitossa ja sen alusmaissa, meidän virkamiesten tiukkapipoisuutta lupa-asioissa sekä tietenkin valtiontalouden kehnohkoa tilaa.
Bisnesmiehet meinasivat, että Katainen ja Urpilainen ovat sorkkineet ymmärtämättömyyttään tämän maan tilanteen huonoon jamaan. Muualla Euroopassa noustaan, mutta täällä kone yskähtelee paikallaan.
Ukkoja kuunnellessa alkoi virkamiehen puuduttava ura tuntua mitättömältä. Monellako on ollut mahdollisuus järjestää samanlaisia kulkuja elämässään? Raha tosin tasoittaa pahimmat kuopat.
En osannut olla kateellinen. Molempien elon alkuvaiheet näet olivat olleet kovin vaatimattomat. Koulupohja jäi ohueksi. Kovalla yrittämisellä, riskinotolla ja hyvällä onnella he onnistuivat.
Miehet joivat nyt laatuviinejä ja kalliita juomasekoituksia. Vaikutti, etteivät risteily ja seminaari tainneet olla tärkeintä tässä hetkessä.
Saapastelin pipo korvilla tammikuun pakkasessa lämpimään kotiin. Perjantaina tehtiin vielä lyhyt työpäivä ja sitten Aitooseen saunaa lämmittämään. Kylvyn sekä avannossa pistäytymisien jälkeen tarttui uni helposti.
Aamulla aloin pimeyden hellitettyä työnnellä yöllä satanutta kevyttä pakkaslunta. Sitä oli runsaasti. Himoitsemaani hommaa ensimmäisen kerran kunnolla tänä talvena.
Rouva huuteli sisälle juomaan kahvia sekä syömään ruisleipää. Tämä riittää minulle.
