Tuhat keikkaa takana

Tapahtui joskus 1980-luvulla: Rami Hänninen viettää lomaansa isovanhempien mökillä Lokalahdella. Muutamina iltoina vanhemmat päättävät lähteä tanssimaan Kustavin Merimotelliin, ja koska Rami on nuori, on hänen vastusteluistaan huolimatta lähdettävä mukaan.

Kun vanhemmat tanssivat, Rami istuu pöydässä ja mököttää. Kunnes tiskijukka alkaa soittaa Topi Sorsakoski ja Agentsia. Silloin Hänninen valpastuu, hänen ryhtinsä suoristuu ja kaikki tylsyys elämästä katoaa.

– Topi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Äkkiä minulla ei enää ollutkaan tylsää, vaan aivan uudenlainen todellisuus otti minut valtaansa, Hänninen kiteyttää.

Jos tahtoo ryhtyä korkealentoiseksi, voi ajatella, että noina iltoina Merimotellissa Hännisen tulevaisuus muusikkona sinetöitiin.

– Minusta alkoi pikkuhiljaa kasvaa kova rautalankamusadiggari. 1950- ja -60-lukulaisen melodisen rytmimusiikin ja suurten iskelmäsankareiden työn kunnioittaminen on itse asiassa keskeistä koko Varjokuva-yhtyeelle, yhtyeen kitaristi Rami Hänninen kertoo.

 

Kierrättäminen vähentää roskaa

Kymmenvuotisjuhlavuottaan viettävän Varjokuvan musiikillinen linja kattaa laajasti perinteisen tanssimusiikin. Suurin osa bändin kappaleista on covereita, mutta joukkoon mahtuu myös muutamia omia, sekä mm Marko Haaviston tekemiä kappaleita.

– Eräs esikuvani sanoi kerran, että ”kierrättäminen vähentää roskan määrää.” Sama pätee myös meihin ja siinä yksi tärkeimmistä syistä, miksi luotamme niin paljon cover-biiseihin.

– Meille myös tarjotaan paljon erilaisten liukuhihnabiisinikkareiden kipaleita, jotka ovat usein aika surullista kuunneltavaa. Vähän sellaiseksi on tämä iskelmämaailma mennyt, että aika kunnianhimottomasti niitä biisejä väsätään.

Omilla keikoillaan Varjokuva ei soita uusimpia hittibiisejä.

– Tietynlainen tinkimättömyys ja omanarvontunto onyksi syy, miksi meillä riittää keikkaa niin hyvin. Esitämme musaa josta todella pidämme, Hänninen toteaa.

 

Kesäillan valssin vakio-orkesteri

Mutta on niitä muitakin syitä sille, miksi yhtyeen työtahti on vuosien mittaan vakiintunut kokonaiseen 150 keikkaan vuodessa. Yksi on pieteettinen asenne työhömme, siis se, että jokainen keikka aina tanssilavakeikasta laivakeikkaan vedetään täysillä.

– Tärkeintä ei ole mitä keikalla tehdään, vaan miten se tehdään. Meillä on aina äänimies ja hyvä äänentoistokalusto valoineen mukana ja lavalle luodaan lavastein tietynlainen ilme ja tunnelma.

Mainetta bändille ovat tuoneet myös tanssiorkestereiden Suomen Mestaruuskisaan voitot vuosina 2002 ja 2005. Yksimielinen tuomaristo kiitti orkesteria erityisesti tyylitajuisesta ja valovoimaisesta esiintym

Kitara, Rami Hänninen ja Pälkäne kuuluvat yhteen. Yhtälössä on olennaisena tekijänä mukana myös Varjokuva.

isestä, persoonallisuudesta ja monipuolisesta rytmien hallinnasta.

Näitä taitojaan Varjokuva pääsi esittelemään TV2:n Kesäillan valssi -ohjelman vakio-orkesterina vuonna 2005, sekä 2006, jolloin pestiin kuului myös sen hetken eturivin iskelmätähtien säestys. Yksi mieleenpainuvimmista oli Topi Sorsakosken säestäminen Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

”Oikeita töitä” bändiläisten ei siis tarvitse juuri tehdä, vaikkakin toisinaan ikävä ”tavalliseen duuniin” – ja kotiin – ilmoitteleekin itsestään.

– Kyllä minä ainakin sellainen herkkis olen, että ikävä vaimon ja 2-vuotiaan pojan luokse käy varsinkin pitkillä keikkarundeilla kovaksi. Mutta toisaalta tuijotellessani keikkabussin ikkunasta nopeasti viliseviä maisemia muistan kuitenkin olla iloinen, että saa tehdä ammatikseni työtä, joka olisi voinut jäädä pelkäksi nautinnolliseksi harrastukseksi.