Kuinka monta iloa mahtuu tonttulakin alle?

Paula Elorannan tontunnäköisten namipiilojen hiipan alla odottaa kaksi erilaista yllätystä.

Pälkäneen seurakunnan adventtimyyjäisissä liinat ja muut korkeatasoiset käsityöt, limput ja joululeivonnaiset täyttivät pöydät niin kuin joka vuosi.

Kakut, leivät ja villasukat ovat kestosuosikkeja, joita tullaan varta vasten ostamaan, mutta myyntipöydiltä löytyy aina myös yllätyksiä.

Mikä on esimerkiksi namipiilo? Myyntipöydällä Paula Elorannan askartelemat tontut näyttävät kotoisilta joulukoristeilta, kunnes hoksaa, että lakin alta löytyy pieni purkki, jossa on makeisia. Purkin kanteen on kirjoitettu jotain.

– Siinä on tontun nimi, tekijä paljastaa.

Jokaisella tontulla on sitä paitsi oma ilmeensä ja omat värinsä. Samalla yksilöllisyyden idealla kaupataan maailmalla kalliita leluja.

– Noista saisi Stockmannilla maksaa kymppejä, joku huomauttaa.

Myyjäisistä yhdistetyn herkkurasia-joulukoriste-tonttuhenkilön saa omakseen pikkurahalla, joka taas auttaa ja ilahduttaa jotakuta seurakunnan lähetys- ja diakoniatyön kassan kautta.

Yhden tonttulakin alle mahtuu niin monta iloa, että sitä pitää oikein pysähtyä miettimään.

Toisella pöydällä odottaa toisennäköinen ilo, joka sekin pysähdyttää kaikenikäiset asiakkaat. Eila Rautakosken myyntivalikoimassa on korillinen kangaskissoja, jotka hurmaavat pelkällä olemuksellaan. Niille on pakko ainakin hymyillä, jos ei muuta.

– Voi, voi kun pehmeitä. Oi kun mainiot naamat, korin ympärillä päivitellään.

Aarrelaatikko kaikenikäisille – täynnä pehmeitä kissoja.

Ja löytöretki sen kuin jatkuu. On pieniä lampaita, on sormen kokoisia sukkia, joiden varresta löytyy pieni viesti, on arpapöytiä ja jouluinen kahvio täynnä tuttuja.

Moni hakee täältä joulun matkaansa. Lämmöllä ja mielikuvituksella saa aikaan paljon enemmän kuin isolla rahalla.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?