– Tykkään maalaismiljööstä, kun olen itsekin maalta kotoisin, sanoo nuorisotyöntekijä Eevi Kiimamaaja katsoo ulos työhuoneensa ikkunasta
Pälkäneen seurakuntatalossa.
Sadekuuro huuhtelee parhaillaan kuumuudesta väsyneitä koivuja ja kirkastaa niiden värin. Kesä on vihreimmillään ja rippileiri Seitsyessä Roineen rannalla on alkamassa seuraavana päivänä.
Eevi Kiimamaa aloitti työt Marianne Jaakkolan vuorotteluvapaasijaisena Pälkäneen seurakunnassa toukokuussa. Kesää jaksottavat kaksi rippileiriä ja kaksi lastenleiriä.
– Seitsyen leirikeskus on aivan upea paikka. Sen jo tunnenkin, vaikka vielä en ole ehtinyt tutustua kaikkiin kyliin. Syksyllä alkaa kerhotyö, sitten tulee koko seurakunnan alue tutuksi, hän sanoo.
Sopiva tamperelaiseksi
Eevi Kiimamaa asuu perheineen Tampereella, mutta hän on kotoisin Alavieskasta. Tampereelle päädyttiin asumaan puolison töiden perässä kolmen vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen.
– Olin opetustehtävissä Tukholmassa, mutta tein silloinkin keikkatöitä seurakunnalle. Kuopuksemme Anttoni syntyi Ruotsissa, ja sen jälkeen hoidin häntä ensimmäiset vuodet kotona. Tänä vuonna, kun hän täytti kolme vuotta, oli minullakin työnhaku edessä, Kiimamaa kertoo.
Perheen vanhemmat lapset ovat 18- ja 14-vuotiaat. Kiimamaan puoliso työskentelee rakennusalalla, ja perhe on isän työn perusteella tottunut liikkuvaan elämään.
Pirkanmaa oli heille kuitenkin entuudestaan hänelle vierasta aluetta, sillä ennen Ruotsiin muuttoa perhe asui Pohjanmaalla. Ennen seurakuntaan töihin tuloaan Kiimamaa ei ollut käynyt Pälkäneellä kuin yhden kerran, Sappeella laskettelemassa tyttärensä kanssa.
Seutu tuntui kuitenkin heti omalta.
– Kyllä minä tykkään! On kaunista, kun on paljon järviä ja maisemassa on vaihtelevuutta. Eikä elämärytmi ole niin kiireinen ja hektinen kuin Etelä-Suomessa – en usko, että viihtyisin siellä. Täällä on rauhallisempaa ja ihmiset ovat avoimia ja mukavia, hän perustelee.
Ideapula ei iske
Eevi Kiimamaa on valmistunut yhteisöpedagogiksi Raudaskylästä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Hän on tehnyt sekä kirkon nuorisotyötä että opettajan sijaisuuksia ja käväissyt välillä muissakin seurakunnan tehtävissä. Hän on koko ajan pitänyt tärkeänä seurakuntayhteyden säilyttämistä.
– Osallistun mielelläni kirkon koulutuksiin ja esimerkiksi Maata näkyvissä -festareille, missä tapaa muita saman alan ihmisiä. Sellaiset ovat mukavia linkkejä muihin saman alan ihmisiin, kun työura on muuten ollut vähän hajallaan monessa paikassa, hän selittää.
– Seurakunnassa työskentely on pääpiirteittäin samanlaista joka puolella, mutta jokaisessa paikassa on erityispiirteensä. Pälkäneen seurakunnassa minut on otettu todella hyvin vastaan. Täällä on työntekijöiden kesken lämmin tunnelma ja hyvä henki, Eevi Kiimamaa kiittää.
Hänen omia kiinnostuksen kohteitaan ovat uinti, laskettelu, lentopallo ja pesäpallo, pallopelit yleensäkin, ja musiikki. Hän lähtee mielellään nuorten kanssa gospelfestareille ja muihin vastaaviin tapahtumiin.
– Olen avoin kaikenlaiselle yhteistyölle muiden tahojen kanssa ja kiinnostunut kokeilemaan aina uutta. Sillä tavoin syntyy lisää mahdollisuuksia toteuttaa asioita, hän pohtii.
Esimerkkinä hän mainitsee, että kunnan vanhustyötä ja seurakunnan nuorisotyötä voisi yhdistää ohjaamalla nuoria vanhusten luo juttu- ja ulkoiluseuraksi. Joissakin seurakunnissa sellaista on kokeiltu.
Ennakkoluulottomassa ilmapiirissä toisensa voivat löytää vaikkapa hengellinen työ ja lumilautailu. Kyllä, gospellautailu on keksitty ja olemassa, Eevi Kiimamaa vakuuttaa.
– Ei minulta ideat ainakaan ensimmäiseksi lopu. Rajat niille laitetaan yleensä muualta, hän nauraa.
