Mökkitiellä pällisteli lokinpoikanen. Tämänvuotisen pesueen kasvatti oli kuin murrosikäinen ihmisuros: kooltaan aikuisen kokoinen, mutta liikkeiltään kömpelö ja käytökseltään pölhö.
Lintu ei osannut väistää autoa, vaan siirtyi ojan puolelle vasta kun pysäytti auton ja hyppäsi ulos sitä hätistelemään.
Juuri kun piti jatkaa matkaa, hyväkäs pomppasi takaisin tielle. Lintu kohottautui siivilleen ja esitteli kulmikasta lentotaitoaan hitaasti ja varovasti perässä köröttelevän auton edellä.
Pläts.
Oltiin saavuttu ison tien risteykseen. Lokki ei tuntenut varoituskolmiota eikä tiellä ajanut asuntoauto osannut varoa kokematonta lentäjää.
Viimeinen lento päättyi kertarysäyksellä, sillä lintu sai täysosuman. Ohi viuhahtanut autoilija ei tosin ehtinyt varmistua siitä. Seuraavalla bussipysäkillä perhe kuitenkin tarkasti, ettei autoon jäänyt höyheniä tai tahroja.
Teiden varret ovat loppukesästä irvokasta katseltavaa. Pientareilla retkottaa monenlaisia eläimiä, jotka ovat jääneet toiseksi luonnon ja auton kohtaamisessa. Pedoilla on juhlapäivät raatojen äärellä. Ahneimmat tosin kohtaavat saaliinsa kohtalon ja muuttuvat itse toisten ateriaksi.
Evoluutio on vuosimiljoonien aikana karsinut lajien heikoimpia yksilöitä. Liikenne sen sijaan karsii liian rohkeita ja varomattomia eläimiä. Auton alle jäävät luontokappaleet osaavat varoa ihmistä, mutta eivät ihmisen keksimiä laitteita, jotka ovat harventaneet populaatiota vasta muutaman vuosikymmenen ajan.
Auton alle hätistelty lintu oli jo toinen tunnolleni jäänyt lokki. Ensimmäisen ennenaikainen poismeno johtui orastavasta kalastusinnosta. Rikos on jo vanhentunut ja osalliset alaikäisiä, joten se voidaan jakaa varoitukseksi toisillekin.
Pikkumiehet innostuivat mökillä kalastuksesta, ja tuli tarve vaihtaa mato-onget virveleihin. Ja kun vapoja alettiin varustaa, hankittiin kunnon kuvat. Isolla uistimella ne isot kalat saadaan.
Uistinpakkauksissa ei ole käyttöohjeita vasta-alkajille. Että siima kannattaisi pitää tiukalla, jotta uistin sukeltaisi pinnan alle. Pojilla nappasi heti toisella heitolla tosi komea saalis: iso lokki huusi siiman päässä uistin kurkussaan.
Mitä kaupungissa kasvanut eläinten ystävä ja veneellinen lapsia sellaisessa tilanteessa osaa tehdä?
Oli varmaan hupaisa näky, kun kalaseurue kauhoi vauhdilla rantaan ja lennätti perässään lokkia kuin leijaa. Kenestäkään ei ollut tappamaan narun päässä huutavaa luontokappaletta, vaan lopulta siima piti katkaista.
Onneksi lokki ei rääkynyt vastarannalla kovin pitkään, vaan päätyi ravintoketjun seuraavan lenkin helpoksi saaliiksi. Toivottavasti peto pureskeli kaulan seudun varovasti, ettei kahdesti heitetty uistin tarttunut sen poskeen.
Pyydyskalastus ei alkanut sen onnellisempien tähtien alla. Pojat kävivät laskemassa katiskan järven selälle ja löysivät samalla parinkymmenen metrin syvänteen. Pyydyksen naru oli kymmenkunta metriä lyhempi, eikä kukaan hoksannut pitää siitä kiinni niin pitkään, että olisi ehtinyt pysäyttää vajoamisen kohti Ahdin valtakuntaa.
Teko voidaan jakaa lukijoiden kanssa, koska siihen ei sisälly tuottamuksellisuutta ja katiska on ruostunut puhki jo ajat sitten.
Kalastuksessa joutuu maksamaan turhia oppirahoja, kun sukupolvien ketju on välillä päässyt katkeamaan ja uusi polvi joutuu aloittamaan harjoittelun nollilta.
Edellä mainittujen vastoinkäymisten jälkeen kesti kymmenkunta vuotta ennen kuin järvellä kaivattiin uusia haasteita ja isompia saaliita.
Pieni apulainen oli alusta alkaen mukana verkkojen laskussa ja kokemisessa. Ihan nappiin ei mennyt tälläkään kertaa, sillä pikkukalamies poimi aikansa kuluksi vedestä mehukanisterin. Verkonnostaja huomasi sen siinä vaiheessa, kun alettiin olla pitkän verkon toisessa päässä, ja poika oli vetänyt verkon perässään perusteelliselle solmulle.
Kun selvittelee sotkuja pari tuntia, oppii myös nostamaan veneen moottorin ylös, ettei verkko kierry sen ympärille.
