– Tiedättekö, mikä tämä on? Ei näytä kovin hienolta, vai mitä? Seurakunnan lastenohjaaja Marja Lepistö arvuuttelee, ja näyttää perhekerholaisille ripustustankoon kiinnitettyä verkkoa.
On syksyn ensimmäinen kerhopäivä Pälkäneen perhekerhossa, ja ohjaajilla on kerrottavaa vuoden uutuuksista. Seurakuntasali on täynnä äitejä, leikki-ikäisiä ja vauvoja, ja joukossa istuu yksi isäkin. Päivä on aloitettu triangelin kilahduksilla ja kynttilöiden sytyttämisellä, jotka kiinnittävät kerholaisten huomion ja hiljentävät kaikki tuokioksi. Sitten on laulettu Jumalan kämmenellä, rukoiltu ja kuunneltu hetki ohjaajan juttelua.
Kukaan ei arvaa, mikä tyhjän verkon tarkoitus on, joten Marja Lepistö paljastaa sen itse:
– Tämä on rukousryijy. Jokainen saa jokaisella kerhokerralla solmia tähän yhden kuteen ja valita värin sen mukaan, millaista asiaa haluaa rukoilla.
Kuteita on kaikkia sateenkaaren värejä, ja niillä on oma merkityksensä: vihreä tarkoittaa toivoa, keltainen arkipäivää, punainen rakkautta ja iloa, musta surua.
Rukousryijyn tapaiset asiat, pienet yhteiset tekemiset, ovat perhekerhon tyypillistä toimintaa. Kovin suuria projekteja ei aloiteta, koska kaksi kolmasosaa kerholaisistakin on pieniä. Rukouksiin kaikki ovat sopivan ikäisiä.
Taaperokansaa vilisee
Perhekerho on Pälkäneen seurakunnan kerhoista suosituin. Sen suosio on yllättänyt ohjaajatkin, sillä yhdellä kerhokerralla seurakuntatalolle saattaa kokoontua seitsemänkymmentä äitiä ja taaperoa.
Perhekerho on perheiden kohtaamispaikka ja viikoittainen yhdessäolon hetki, jota hyödyntävät eniten kotona lapsiaan hoitavat äidit. Perhekerhossa on vaihtelevaa ohjelmaa, kuten askartelua, musiikki- ja loruhetkiä, leikkejä ja välillä vierailijoita. Päivään kuuluu myös keittolounas tai kahvihetki.
– Tärkein asia on yhdessäolo ja seurustelu, kuvailevat lastenohjaajat Marja Lepistö ja Jaana Mäki-Mantila sekä diakoni Päivi Giren, jotka ohjaavat kerhoja Pälkäneen seurakunnassa.
Perhekerhot kokoontuvat viikoittain Pälkäneellä, Luopioisissa ja Aitoossa. Pälkäneellä kokeiltiin kesällä myös vapaaehtoisvoimin ohjattua pihaperhekerhoa, joka osoittautui yhtä suosituksi kuin talvenkin kerho. Samaa ideaa aiotaan kokeilla ensi kesänä myös Luopioisissa.
”Soppalounas on mahtava”
Lotta Salminen käy perhekerhossa poikiensa Martin, 5, Niilon, 3, ja Paavon, melkein 2, kanssa. Siellä tietää tapaavansa tuttuja joka viikko, ja lapset saavat vaihtelua ja kavereita. Kaikkein pienimmätkin voivat touhuta keskenään ja ihmetellä toinen toisiaan sillä aikaa, kun isommilla on
esimerkiksi askarteluhetki ja äideillä vapaata seurustelua.
– Hyvin monet tulevat jo vauvan kanssa mukaan perhekerhoon. Itsekin aloin käydä täällä viisi vuotta sitten, kun Martti oli vauva, ja me tulemme edelleen aina kun on mahdollista, Salminen kertoo.
Soppalounas on hänestä erityisen hieno keksintö. Se helpottaa pikkulapsiperheen arkea, sillä soppapäivinä ei tarvitse heti kotiin tultua aloittaa ruuanlaittoa.
– Pojat syövät täällä mielellään ja hyvin. Meillä on pitkä kotimatka, joten ruuan jälkeen on hyvä nukahtaa autoon, kun on vatsa täynnä, hän sanoo.
Keiton ja muun tarjoilun valmistavat vapaaehtoiset työntekijät. Luopioisten kerhossa soppaa syödään joka viikko, Pälkäneellä on joka toinen kerta lounas ja joka toinen kerta kahvi- ja mehutarjoilu, Aitoossa pelkästään kahvi ja mehu.
Lounas maksaa kaksi euroa perheeltä. Sillä saadaan jo peitettyä ruoka-ainekulut ja loput hoidetaan välittämis- ja yhdessäolopalkalla.
