Lempäälän kunnanvaltuustoakin johtava Juha Kuisma on tulisieluinen maaseudun ja kylien puolestapuhuja. Hänen mukaansa kylien hengissä pysyminen riippuu niiden kyvystä muuttua.
– Sillä ei ole merkitystä, mikä on kylän tämänhetkinen ikäjakauma tai varallisuustaso. Nykyisten asukkaiden voimin kylä ei kehity, vaan uusien ihmisten muuttaminen on sallittava, Kuisma lataa.
Aloittaessaan maalla asumisen vapautta käsittelevää luentoaan Mikkolan Navetalla hän varoitti runsaslukuista yleisöä aiheen raskaudesta.
– Tässä mennään vastavirtaan, ravistellaan tabuja ja myyttejä. Olen kaiken lisäksi hyvin suorapuheinen.
Kuisma vetää köydestä eri suuntaan kuin ne, joiden mielestä ”Suomessa on vielä miljoona maalaista liikaa” tai ”Suomi on pikaisesti saatava aitoon, urbaaniin tilaan”.
Hyvä naapuri on puoli ruokaa
Vaurastuva yhteiskunta panostaa yhä enemmän asumisen laatuun ja sen kautta saataviin asioihin. Maalla, luonnon keskellä asuminen vaikuttaa ihmiseen monin positiivisin tavoin.
– Stressitaso ja verenpaine laskevat, sydämen syke normalisoituu vehreässä ympäristössä. Sairaudesta toipuvan paraneminenkin on paljon nopeampaa, jos ikkunasta näkyy puita eikä tiiliseinää.
Kuisma korostaa, että maalaisen asumismuodon ydin on ”vahvassa asumisessa”. Kaupunkilaisen korvike sille on kesämökki, joita suomalaisilla on yli puoli miljoonaa.
– Omakotiasuminen on ihmisen biologiaa vastaava asumisen muoto – osana kylää, aluetta, taajamaa. Ihminen haluaa rakentaa talonsa itsensä näköiseksi, eri ikävaiheissa erilaiseksi.
Osa vahvaa asumista on sekin, että maalaiskylässä yhteisöllisyys muodostuu kuin luonnostaan. Maalla asuva tietää, että hyvä naapuri on vähintään puoli ruokaa.
Onko asumisen vapaus todellista?
Vapaus valita asuinpaikkansa on turvattu kansalaisille perustuslaissa. Juha Kuisma herättelee kysymystä siitä, mitä asumisen vapaudella tarkoitetaan.
– Onko se vapaus valita kiinteistönvälittäjän listoilta haluamansa asunto, vai onko se todellista vapautta rakentaa mieleisensä talo valitsemaansa paikkaan?
Vastaus ratkaistaan pitkälti kaavoituspolitiikalla ja itse kaavoitusprosessilla. Vapaus pitäisi ymmärtää kaavoituksen osaksi niin, että kaavoitus tuottaisi hyviä rakennuspaikkoja oikeisiin kohtiin jolloin mahdollisimman monen rakentajan toive mieleisestään rakennuspaikasta toteutuisi.
Jos vapaus on täysin villiä, se johtaa usein vain vahvemman oikeuden toteutumiseen. Rakentamisen vapaus tulee perustua yhteiskuntasopimukseen, jolloin se on vastavuoroista ja turvaa myös toisten ihmisten vapauden ja oikeudet.
Kuisma näkee, että asumisen tiivistämiseen pyrkivä tulkinta maankäyttö- ja rakennuslaista on hyökkäys maaseutua vastaan.
– Kun vedotaan vaikkapa ilmastopolitiikkaan, kunnalle koituviin oletettuihin palvelukustannuksiin ja ekologisiin käsityksiin haja-asumisesta, ei välttämättä tarkoiteta pahaa maaseudulle, vaan halutaan ”pelastaa maailma”. Seuraukset ovat kuitenkin kohtalokkaita.
Kaavoittajien käsitys suomalaisesta kylästä ei useinkaan vastaa todellisuutta. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomen kylät eivät ole tiiviisti rakentuneita, vaan hajakyliä, noudatellen teiden tai vesistöjen varsia. Asukkaat kokevat kyläksi usein entisen koulupiirin alueen.
– Kaavoittajan käsite ”palvelukylä” on pelkkä kupla. Usein ainoa palvelu on koulu, ja jokainen lapsi käy koulua riippumatta siitä, missä asuu, Kuisma toteaa.
Kyläkaavoitus käyttöön
Harva haluaa rakentaa asumuksensa keskelle korpea, huonojen yhteyksien päähän ja kauas kaikesta. Uusien, hyvien rakennuspaikkojen saamiseksi kyliin ja niiden liepeille Kuisma tarjoaa lääkkeeksi kyläkaavaa. Se on oikeusvaikutteinen, mutta kevyt kaavoitusmalli.
– Hyvä malli on rampautettu sillä, että sitä ei saisi käyttää alueilla, joihin kohdistuu merkittävää rakennuspainetta. Se sulkee esimerkiksi Kangasalan tapaiset kunnat kokonaan kyläkaavoituksen ulottumattomiin. Ehdotan, että kaikkialla, mihin ei aiota laatia asemakaavaa, voitaisiin käyttää kyläyleiskaavamenettelyä.
Lakikin edellyttää asukkaiden kuulemista kaavoituksen yhteydessä. Kuuleminen ei kuitenkaan aina tarkoita kuuntelemista.
– Asukkailla on paras tieto siitä, miten kylää pitää kehittää, jos heitä ei kuulla, menetetään valtavasti tietoa. Osallistuva kaavoitus vähentää valituksetkin minimiin. Jos kyläläisiä ei oikeasti haluta kuulla, järjestetään kuulemistilaisuus vaikka juhannusaattona, kuten jossain on tehtykin.
Maaseudun uudet innovatiiviset asuinalueet -hankkeeseen liittyvät luennot jatkuvat Mikkolan Navetalla lauantaina 25.1.2014 klo 14. Silloin Antti-Jussi Kouvo esitelmöi aiheesta yhteisöllisyys ja asuminen.
