Kautialan uimarannan aamu täyttyy luonnon äänistä. Kuikka huutelee järvellä, tikka nakuttaa puuta ja tuuli heiluttelee kevyesti puiden lehvistöjä. Ja sitten yhtäkkiä: kuin joku puhaltaisi pulloon.
– Se on kaulushaikara, ympäristöneuvontapalveluita tarjoavan Ekokumppanit Oy:n projektipäällikkö Sari Hämäläinen tunnistaa.
Hämäläinen ryhtyy toden teolla kuuntelemaan. Hän erottaa muutamia linnun ääniä, mutta toteaa sitten, etteihän ole ”ääniekspertti” lintujen äänien tunnistamisessa.
– Mutta kyllä näitä aina mielellään kuuntelee. Esimerkiksi kurjen ääni on todella kaunis.
Oppitunteja luonnon keskellä
Pian rannalle saapuu joukko lapsia eskarilaisia ja Kautialan koulun ykkös- ja kakkosluokkalaisia. Hämäläisen on tarkoitus tutustuttaa lapsia luonnon saloihin erilaisten virikkeellisten tehtävien avulla. Kunnan ympäristönsuojelun yksikkö, joka puolitoistatuntisen opetustuokion on tilannut, toivoi, että luonnossa käsiteltäisiin muun muassa jokamiehenoikeuksia.
– Opetukseen sisältyy aina myös ajatus luonnon kunnioituksen lisäämisestä. Lisäksi haluamme tuoda esille, kuinka lähellä luonto Kangasalla todella on. Päiväkotien ja koulujen onkin helppo hyödyntää lähiluontoa toiminnassaan, Hämäläinen sanoo.
Kautialan koulun ympäristö tarjoaa mitä idyllisimmän mahdollisuuden luonnon tutkimiselle. Yhdysluokanopettaja Sari Kitusuo-Räsänen ja esiopetuksen opettaja Johanna Halmela kertovatkin, että luontoa hyödynnetään Kautialassa suhteellisen paljon.
– Esimerkiksi talvisin käymme paljon lähisaaressa retkeilemässä, Kitusuo-Räsänen mainitsee.
Sari Hämäläisen mukaan on varsin yleistä, että esiopetuksessa luonnon keskellä käyskenteleminen on arkipäivää, mutta kouluun siirryttäessä luonnon hyödyntäminen vähenee.
– Opetussuunnitelmat vaativat opettajalta paljon aikaa. Ja onhan se tietenkin niinkin, että luokassa oppilaat ovat vähän paremmin hallittavissa, Hämäläinen hymyilee.
Hämäläisen mukaan luonnossa voi kuitenkin järjestää minkä tahansa aineen oppitunteja. Hän mainitsee Matematiikkaa ulkona luonnossa-hankkeen, jossa on kehitelty luonnossa toteutettavia matematiikantunteja. Sivuston materiaalit ovat vapaasti internetistä ladattavissa opetuskäyttöön ja niitä voi muokata mieleisikseen.
Voihan roska
– Kuka teistä tietää Robinin, Hämäläinen kysyy pidelleen kädessään täytettyä, punarintaista lintua.
Lähes kaikki lapset nyökyttelevät hymyillen päitään.
– Hieno juttu. Tämä tässä on nimittäin punarinta, eli englanninkieliseltä nimeltään Robin, Hämäläinen sanoo ja mainitsee sitten, kuinka lintujen nimet usein kuvastavat niiden ulkonäköä.
Seuraavaksi porukka jaetaan neljään ryhmään. Kukin ryhmä saa tehtäväkseen rajata itselleen narulla ”tontin”, ja tutkia, mitä kaikkea tontilta löytyy.
Kangasmetsässä kun ollaan, löytyy jokaiselta tontilta muun muassa paljon erilaisia varpuja, jäkälää ja sammalta. Rantatonttilaiset äkkäävät myös sammalen päällä vilistävän hämähäkin.
– Veikkaisin, että se on hyppyhämähäkki, joku huikkaa, ja aikuisia hymyilyttää.
Ikävä kyllä myös roskia löytyy. Ne lapset keräävät tietäväisesti pois – roskaaminen kun ei ole jokamiehenoikeuksien mukaista toimintaa.
Entä saako sammalta kerätä mistä vain jokamiehenoikeuksilla?
Oppilaat pudistelevat päitään.
– Aivan. Ei saa, toteaa Hämäläinen. Eikä myöskään jäkälää. Jäkälä kasvaa takaisin todella hitaasti.
Ötökkää mä metsästän
Aamun aikana tutustutaan myös eri eläinten tapoihin nakertaa käpyjä. Käy selväksi, että linnut syövät käpyjä melko suurpiirteisesti, kun taas jyrsijät, kuten oravat ja metsämyyrät, tekevät tarkkaa työtä.
Varsin innoissaan lapset lähtevät etsimään maastosta hyönteisiä.
Hämäläinen ohjeistaa, että hyvät ötökkäapajat löytyvät yleensä kivien alta, lahopuiden päältä ja puiden varsilta.
Muutaman minuutin kuluttua lukuisat silmäparit katselevat hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja matoja suurennuslasilla varustettujen purkkien lävitse.
Ehkä jostakin purkista löytyi se hyppyhämähäkkikin.
