Apua: Pälkäneen seurakunnan torkkupeitot ja vauvakassit lähtivät eilen Viroon

Lämmittäviä terveisiä Pilistvereen

Pilistveren vanhuksille lahjoitettavat villapeitot ehtivät tuottaa monenlaista iloa jo ennen kuin lähtivät matkalle kohti määränpäätään, kertoo Paula Eloranta.

Pälkäneen seurakunnan Tehdään yhdessä -piiri, perhekerho ja monet yksityiset toimijat ovat ahertaneet koko viime vuoden. Tulokset ovat komeat: yksi kerhohuone on puolillaan pulleiksi pakattuja vauvakasseja ja toisen pöytä tulvii herkullisen värisiä torkkupeittoja.

Ne ovat viemisiä Viroon ystävyysseurakunta Pilistvereen. Tällä hetkellä ne ovat jo perillä ja valmiina jakoon, sillä pälkäneläiset lähtivät tervehdysmatkalleen eilen tiistaina.

– Tämä on ollut hauskaa, kun jokainen on saanut tehdä mieleistä asiaa. Itse tykkäsin eniten virkata lappuja – sitten oli niitä, joiden mielestä oli hauskinta ommella kokoon peittoja, osa nautti niitä siitä että sai sommitella lapuista kokonaisuuksia,  perhekerhon ohjaaja Jaana Mäki-Mantila kertoo.

– Paras tulos tulee, kun kaikki saavat tehdä sitä, mistä eniten nauttivat ja mihin tuntevat pystyvänsä, myöntää lähetyssihteeri Paula Eloranta.

Joku on virkannut kaksi ja joku toinen kaksi tuhatta lappua, joku on valmistanut itse kokonaisen peiton tai useitakin, yksi on lahjoittanut lappuja, toinen lankoja. Peitoista suurin osa on koottu virkatuista isoäidin neliöistä, muutamat kudotuista tilkuista. Yhteensä niitä on valmistettu 45. Mukana lähti myös jokaiselle kotikutoiset villasukat sekä pipoja ja muuta lämmintä.

Pilistveren vanhainkodin 21 asukasta saavat kukin oman peitteen, ja loput jaetaan paikallisen sosiaalityöntekijän avulla kotona asuville vanhuksille ja muille tarvitseville.

Terveiset lämmittävät molemmin puolin Suomenlahden.

– Joillekin peittoprojektissa mukana olo on ollut suorastaan terapeuttinen kokemus. Yhteinen asia yhdistää ja lähentää. Ja ainahan ihmiselle tekee hyvää tuntea olevansa tarpeellinen jollekulle, Eloranta huomauttaa.

 

Äitiyspakkaus kassissa

Vauvakassien sisältö on paljolti käytettyä tavaraa, josta on sommiteltu sävy sävyyn -kokonaisuuksia. On tyttöjen pakkauksia, poikien pakkauksia ja sellaisia, jotka sopivat kummalle tahansa.

Vauvakasseja koottiin aluksi perhekerholaisten voimin, mutta niihinkin on tullut lahjoituksia monelta taholta.

– Pilistveressä on viime vuosina syntynyt 15–21 vauvaa vuosittain, joten aluksi ajattelin, että jos saisimme parikymmentä kassia tehdyksi, se olisi hieno tulos. Nyt meillä on 30 kassia täynnä – niitä riittää puolentoista vuoden tarpeeseen! Jaana Mäki-Mantila iloitsee.

Hän on ollut alusta alkaen toteuttamassa vauvakassiprojektia yhdessä Terhi Kallion, Kirsi Urkon ja muiden vapaaehtoisten auttajien kanssa.

– On uskomatonta, miten paljon työtä ihmiset ovat tehneet tämän asian hyväksi, hän kiittää.

Vauvakassit ovat eräänlaisia pieniä äitiyspakkauksia, joihin kerätään käytettyjä tarvikkeita. Joka kassista löytyy makuupussi tai haalari, peitto, villahaalari, sukat, pipo ja lapaset; lisäksi potkuhousuja, paitoja, bodyja ja potkupukuja sekä vauvan leluja. Myyjäistuotoilla ja lahjoitusvaroilla hankitaan lisäksi tarvittavat uudet tuotteet kuten voiteet, tutit ja tuttipullot.

– Vaatemäärältään kassit vastaavat jo suomalaisen äitiyspakkauksen sisältöä, Mäki-Mantila kertoo hyvillään.

Virossa ei jaeta äitiysavustusta samaan tapaan kuin Suomessa. Joissakin kunnissa tarvikkeiden lahjoittaminen on käytäntönä, joissakin ei. Pilistveressä avustusta ei saa, joten pälkäneläisten tuomat vauvakassit täyttävät tyhjän paikan.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?