Pälkäneen seurakunnan tukeman Japanin lastenkodin terveisiä
”Joka syksy japanilaisessa lastenkodissa järjestetään sadonkorjuun kiitosjuhla. Tänä vuonna juhla pidettiin 27. kerran 8. marraskuuta. Ruoka näytteli keskeistä osaa juhlassa. Ruoka oli lähiruokaa, valmistettuna oman maan tuotteista. Riisi, vihannekset, maito ja liha, nämä kaikki olivat omasta talosta.
Rouva Mamiko Matsuda kirjoitti myös, että ruokalistalla oli ”Tellervon leipä” eli opettamani leivän leipominen, taikinaan tehty risti mukaan lukien. Työntekijät siis pitävät edelleen ohjelmassa suomalaisen leivän leipomisen ja syövät sitä juhlassakin. Ruokalista oli todella valtava, siinä näkyi olevan yli kymmenen sorttia. Tärkeä huomio oli, että ruoka oli tehty sydämellä.
Kiitosjuhlaan oli kutsuttu lastenkotiin läheisesti liittyviä tahoja, kuten lastentarhan, koulun, seurakunnan ja nuorten työhön kuuluvia ihmisiä. Mukana olivat tietenkin lastenkotien lapset, nuoret sekä työntekijät. Ohjelmassa oli myös pastorin puhe, jossa hän puhui sadonkorjuun kiitosjuhlan merkityksestä. Ohjelmassa oli myös musiikkia ja leikkejä. Juhlassa luettiin myös lasten kirjoittamia kiitosaiheita. Sellaisia olivat esimerkiksi seuraavat: kiitos maidosta ja jogurtista, joita kaikki saavat nauttia iloiten. Hevosen selkään pääseminen oli unelman toteutuminen. Koska on kavereita ja heidän tukensa, rohkaistuu yrittämään parhaansa. On olemassa toimisto, jossa voi käydä puhumassa asioistaan. Työntekijöillekin saa kertoa asioistaan. Kuuntelevat ja auttavat ihmiset ovat tärkeitä. Nuoremmat kiittävät vanhempia opiskelijoita, koska he ovat olleet rohkaisijoina heidän elämässään. Henkilökunta saa kiitosta myös siitä, että heidän ansiostaan nuoret ovat saaneet aikaan tuloksia.
Itsekin sain vuosia sitten ollessani Japanissa työssä osallistua lastenkodin juhliin, myös sadonkorjuun kiitosjuhlaan. Tunnelma oli todella kiitosaiheinen. Ja ateria muodostui monista ruokalajeista, jotka oli taidolla tehty, japanilaiseen tapaan. Kaikki oli suussa sulavaa. Silloinkin minua puhuttelivat lasten ja nuorten kirjoitukset oman elämänsä kiitosaiheista.
Lapsia opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan ympäristöä, missä he elävät ja mitä he joka päivä saavat. Heitä opetetaan etsimään asioita, joista he voivat olla kiitollisia. Minusta tämä on aivan suurenmoista.
Syksyllä lastenkodin ohjelmassa oli ensi kertaa tutustumista maatilaan, maatilan töihin ja sen eläimiin. Lapset saivat muun muassa mahdollisuuden nousta hevosen selkään ja ratsastaa sillä. He saivat osallistua navettatöihinkin, lannan luontiin, eläinten ruokkimiseen, voin, jugurtin ja jäätelön tekemiseen. Lapsille nämä ”työkokemukset” ovat olleet merkittäviä. Tietenkin henkilökunnan apu on ollut tärkeällä sijalla.
Jäin miettimään myös tätä harjoittelua. Lapset ja nuoret saavat tuolla maalla, maatilalla, paljon myönteisiä elämään liittyviä kokemuksia, jotka auttavat heitä elämässä eteenpäin. Toivottavasti ne ovat myös parantavia kokemuksia monien vaikeiden kolhujen jälkeen. Onko muuten nykyään meillä Suomessa tällainen harjoittelu enää mahdollista?
Maatilalla on oma riisipeltokin. Tänä vuonna saatiin suuri riisisato. Korjuupäivä oli 23.9. Lapsetkin olivat mukana. Oman pellon sadosta saadaan iloita pitkään ja siitä ollaan kiitollisia. Elokuun alussa oli 50 vapaaehtoista leikkaamassa ruohoa. Lapset ja nuoret olivat tässäkin puuhassa mukana. Työn jälkeen yhdessä nautittiin ruokailusta. Vapaaehtoisten panos on lastenkodille hyvin merkittävää ympäri vuoden. He ovat siistimässä talojen ympäristöä ruohoa leikaten, keväällä kukkia istuttaen, syksyllä taas saattaen ympäristöä talvikuntoon. Talon sisällä riittää myös suursiivoamista, koska tiloja on paljon. Vapaaehtoisia on mukana myös eri juhlien järjestelyissä.
Tärkeätä työskentelyssä on halu olla mukana ja tehdä parhaansa, yhdessä toisten kanssa. Japanin yhteiskunnassa on tapana aina ennen uuden rakennustyön aloittamista siunata tuleva työ. Työtä ei aloiteta ennen kuin siunaaminen on suoritettu. Yleensä yhteiskunnassa sen suorittaa shinto-pappi. Shintolaisuus on vanha japanilainen luonnonuskonto. Valtion uskontona se menetti asemansa toisen maailmansodan jälkeen. Kuitenkin esimerkiksi keisarin valtaistuinseremoniat toimitetaan shintolaisten menojen mukaan.
Kristillisen kirkon piirissä siunaamisen suorittaa pappi. Raamatun sana ja rukous sekä virren veisuu kuuluvat seremoniaan. Tällainen siunaamistilaisuus oli 7. lokakuuta tanskalaisella maatilalla. Sen jälkeen vanhan itsenäisen lastenkodin peruskorjaus aloitettiin. Tavoitteena on, että ensi vuoden maaliskuussa remontti on ohi, ja uusittu lastenkoti saa aloittaa historiassa uuden kauden.
Olen saanut osallistua näihinkin juhlallisuuksiin, samoin rakennuksen valmistumisjuhliin. Meillä tällaisia siunaamistilaisuuksia ennen rakennustöiden aloittamista ei yleensä järjestetä?
Haluan kiittää kuluneesta vuodesta, taloudellisesta tuesta ja esirukouksesta Makiba no ien (uusi erityislastenkoti) ja Kodomo no ien (vanha lastenkoti) eli näiden kahden lastenkodin työn tukijoita.
Jumala tulee luoksemme köyhän Jeesus-lapsen muodossa. Jumala laskeutuu meidän tasollemme. Mikään inhimillinen ei ole hänelle vierasta. Hän jakaa meidän osamme ja antaa meille lahjansa ja rakkautensa, jonka varassa me saamme joka päivä täysipainoisesti elää ja aikanaan myös kuolla.
”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.”
Tellervo Kuusiranta
Eläkkeellä oleva Sleyn Japanin-lähetti
