Tasan sata vuotta sitten Euroopassa oli poliittisesti ja taloudellisesti vielä nykyistäkin epävakaampaa. Käytiin ensimmäistä maailmansotaa. Olosuhteet niin sanotulla länsirintamalla olivat kammottavat. Sadat tuhannet miehet pyrkivät pitämään puoliaan ja kiinni henkirievustaan mudan ja luotisateen keskellä.
Kerrotaan, että jouluaattona tapahtui jotain hyvin erikoista. Eräs sotilas nousi juoksuhaudastaan, jätti aseensa ja alkoi kävellä ihan lähellä sijaitsevia vihollisen linjoja kohti. Syystä tai toisesta kukaan ei ampunut miestä, vaan hän sai edetä vastapuolen asemiin asti. Siellä hän tervehti toisia sotilaita ja toivotti heille hyvää joulua. Pian monet molemmilla puolella rintamaa seurasivat tuon rohkean miehen esimerkkiä ja nousivat kohtaamaan vihollisensa ilman tappamisen aikeita. Tuolla rintamanosalla syntyi vuorokauden mittainen joulurauha, jonka aikana kohdattiin vastapuolen sotilaita, halattiin, annettiin viholliselle joululahjoja ja pelattiin jalkapalloa ystävyyden hengessä.
Rauhaa me kaikki kaipaamme, rauhaa oman itsen, lähimmäisten ja ennen kaikkea Jumalan kanssa. Sen tähden Jeesus tuli maailmaan. Silloin ensimmäisenä jouluna enkelit julistivat: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa. Tuo Jumalan rauha kuuluu meille kaikille, kaikissa elämäntilanteissa. Kuten länsirintaman
jouluna sata vuotta sitten se on sittenkin kaikkia elämän olosuhteita ja vihaakin suurempi.
Se on annettu meille Jeesuksessa.
Rauhallista joulun odotusta.
Kari Mikkonen
Pastori
Kangasalan seurakunta
