Olisiko sinulla tarjota tukea tarvitsevalle lapselle turvallinen viikonloppukoti, varamummola tai aikuinen harrastuskaveri? Mahtuisiko sinun tai perheesi elämään vähän lisää touhua ja tekemistä?
Pälkäneen ja Kangasalan kuntien yhteinen tukiperhe- ja tukihenkilökoulutus alkaa maaliskuussa Kangasalla. Ensi lauantaina 31. tammikuuta kello 13–15 Kangasalan kirjaston Harjula-salissa järjestetään kaikille avoin informaatiotilaisuus, jossa kerrotaan tarkemmin koulutuksen sisällöstä ja tukihenkilöksi ryhtymisestä.
Tilaisuuteen osallistuminen ei sitouta osallistumaan koulutukseen eikä koulutuksen käyminen sitouta toimimaan tukihenkilönä tai -perheenä.
Auttaja paikkaa risaisia tukiverkkoja
Suomalaislapset kaipaavat jatkuvasti enemmän tukiperheitä. Kangasalan ja Pälkäneen kuntien yhteisen viime syksynä hyväksytyn lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman mukaan tukea pyritään antamaan entistä aikaisemmassa vaiheessa, eikä tuen saaminen edellytä enää lastensuojelun asiakkuutta.
Varhainen tuki esimerkiksi äkillisen kriisin sattuessa voi pelastaa perheen pitkästä ongelmakierteestä, mutta kuntien sosiaalitoimen omat resurssit eivät koskaan voi riittää kaikkiin tarpeisiin. Lisäksi tarvitaan vapaaehtoisia auttajia.
– Nykyään elämä on rikkonaisempaa kuin ennen. Kaikki tuen tarvitsijat eivät ole kriisiperheitä. On paljon yksinhuoltajia tai sellaisia perheitä, joiden ympäriltä puuttuvat kaikki tukiverkot. Siksi auttajiakin tarvitaan monenlaisia, sanoo sosiaalityöntekijä Tarja Kuoppa, joka toimii yhtenä tukihenkilökurssin kouluttajana.
Tukilapset viettävät tavallisimmin tukiperheessä yhden viikonlopun kuukaudessa, mutta muitakin vaihtoehtoja on.
– Kaikkien tukihenkilöiden ei tarvitse olla perusperheitä, Kuoppa muistuttaa.
Sellaiset eläkeläispariskunnat, jotka kaipaavat lisää puuhaa ja vaihtelua, voisivat toimia ikään kuin varamummoloina. Lapsen harrastuskaveriksi, joka vie esimerkiksi kerran viikossa pelaamaan tai uimahalliin, sopii opiskelijakin.
– Etsimme tavallisia, turvallisia aikuisia, joiden ammatti voi olla mikä tahansa. Tärkein edellytys on se, että oman elämän asiat ovat niin hyvin järjestyksessä, että aikaa ja voimia riittää vieraalle lapselle, Kuoppa määrittelee.
Hän korostaa, että tukiperhetoiminta on vastavuoroista: iloa ja mielihyvää saa kumpikin osapuoli.
– Ajattelen niin, että tukihenkilö on ennen kaikkea rinnalla kulkija, joka on läsnä toisen elämässä, hän sanoo.
Tunteita, lakeja ja käytännön neuvoja
Tukiperhekoulutus koostuu neljästä kurssikerrasta harjoituksista ja kotitehtävistä. Lisäksi kouluttajat haastattelevat jokaisen osallistujan. Kysymys ei ole ”työhönottohaastattelusta”, jossa hyväksytään tai reputetaan kokelas. Haastattelu auttaa tukihenkilöksi ryhtyvää itseään hahmottamaan, mitä vahvuuksia ja mahdollisia ongelmia hänellä olisi uudessa tehtävässä.
Koulutuksessa käsitellään muun muassa erilaista ihmisen kohtaamista, vuorovaikutus- ja kuuntelemistaitoja sekä sitä, miten pelisäännöt tukiperheen ja lapsen oman perheen välillä sovitaan. Lisäksi käydään läpi tukihenkilön ja -perheen oikeudet ja velvollisuudet ja puhutaan luottamuksesta ja vaitiolosta.
Joskus tukiperhevanhemmuus aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Vanhemmat eivät saa ilmaista, että heidän hoidossaan olevat lapset ovat tukilapsia. Sen sijaan lapset itse saattavat yhtäkkiä esittäytyä aivan avoimesti tukilapsiksi – vaikka kaupassa. Mitä siinä tilanteessa pitäisi sanoa kenellekin?
– Koulutuksessa keskustellaan ja annetaan neuvoja myös tällaisten odottamattomien asioiden varalle, joita on vaikea ennakoida, Tarja Kuoppa kertoo.
Koulutuksesta kiinnostuneet voivat ensi lauantain informaatiotilaisuudessa esittää myös omia toiveita kurssin sisällöstä.
