Ensi lauantaina vietetään Pyhäinpäivää. Tuo päivä nostaa mieleen kuvan, jossa näkyy satojen kynttilöiden valaisema hautausmaa pimenevässä illassa. Läsnä on hiljaisuus, rauha ja kaipaus. On lupa muistella kuolleita läheisiämme ja rakkaitamme.
Meistä Laitikkalan papeista Jukka siunasi monia sankarivainajia edellisessä tehtävässään kenttärovastina. Nämä vainajat on löydetty talvi- ja jatkosodan taistelukentiltä viime vuosien aikana. Sodan aikana syystä tai toisesta näitä vainajia ei voitu evakuoida kotiin haudattaviksi. Poikkeuksetta näiden hautajaisten yhteydessä omaiset sanoivat: ”Kukaan ei voi aavistaa, miten tärkeä hetki tämä on meille. Saamme vihdoin kirjoitettua isämme tai veljemme elämäntarinaan viimeisen pisteen.” Meille on tärkeää, että vainajat ovat lähellä ja voimme heitä käydä muistelemassa.
Eija sairaalapappina istuu usein omaisten tukena kuolevan potilaan vuoteen äärellä. Elämässä ovat käsillä viimeiset yhteiset hetket. On arvokasta, että ihminen voi tuntea toisten läheisyyden tuoman turvan ja kuulla tutut äänet loppuun asti. Ajasta ikuisuuteen voi siirtyä levollisin mielin. Elämä on tullut valmiiksi. Läheisten kanssa keskustelut rakentavat tämän elämän jättävän kokonaista elämäntarinaa.
Miksi muistelemme vainajia? Olemme saaneet heiltä elämämme. Olemme saaneet heiltä myös elämämme arvot. Tutkimusten mukaan murrosikäinen nuori kapinoi vahvasti vanhempiensa arvoja vastaan. Kolmekymppisenä tuo sama nuori on omaksunut vanhempiensa arvot. Mummuiltamme me olemme omaksuneet kristillisen uskon, vaareiltamme oikeudenmukaisuuden periaatteen ja rakkauden luontoon. Kannamme elämässämme paljon heiltä perittyä.
Meidän läheisemme on haudattu Kangasalle ja Jalasjärvelle. Hiljaisessa syysillassa sytytämme kotonamme kynttilän heidän muistolleen. Liekin ääressä voimme ajatella kaikkea sitä hyvää, mitä olemme heiltä saaneet. Meidän tehtävämme on jakaa tuota samaa hyvää läheisillemme.
” Herra, kiitos niistä rakkaistani, jotka olet jo kutsunut luoksesi tästä elämästä. Kiitos yhteisistä kokemuksista, ilosta ja ystävyydestä. Kiitos siitä, mitä opetit meille heidän kauttaan. Anna kaiken sen hyvän kantaa hedelmää. Sinun käsiisi jätämme myös ne asiat, jotka jäivät kesken,ja syyllisyyden, jota kannamme. Herra, lohduta kaipauksessa ja menetyksen surussa. Eheytä se mikä on mennyt rikki. Herra, kiitos että sinä olet sama tässä elämässä ja tulevassa. Aamen.” Rukousten kirja/Anna-Mari Kaskinen
Eija Kasari ja Jukka Lehto
Pastorit Laitikkalasta
