Museovirasto asettui puoltamaan Pälkäneen Vanhankirkon kattamista

Lasikatto ehkä sittenkin

Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet (oikealla) vieraili lokakuun alussa Pälkäneellä. Rauni Tiililä ja Asko Valkama keskustelivat hänen kanssaanVanhankirkon tulevaisuudesta. kanssa

Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet (oikealla) vieraili lokakuun alussa Pälkäneellä. Rauni Tiililä ja Asko Valkama keskustelivat hänen kanssaan Vanhankirkon tulevaisuudesta.

Pälkäneen Vanhakirkko saatetaan sittenkin kattaa. Museovirasto on 4. päivä marraskuuta 2015 antamassaan lausunnossa yllättäen asettunut puoltamaan aikaisemmin torjumaansa lasikatevaihtoehtoa.

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys sekä Pälkäneen seurakunnan ja kunnan edustajat ovat tämän vuoden aikana olleet useita kertoja yhteydessä Museovirastoon ja toivoneet, että lupaa kattamiseen harkittaisiin uudelleen.

Suojeluyhdistyksen projekteina muureja ja perustuksia on korjattu ja uusittu sakastin katto. Viimeksi valmistui lautakate asehuoneeseen. Asehuoneeseen ja sakastiin on hankittu myös ovet ja lukot. Yhdistys on kuitenkin ollut huolissaan siitä, että toimet eivät riitä hillitsemään muurien rapistumista.

Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet kävi itse katsastamassa rauniot Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen vieraana kuukausi sitten, jolloin hän totesi Sydän-Hämeen Lehden haastattelussa, että kirkon kunnostusta pitäisi nopeuttaa. Erityisesti länsipääty eli pääsisäänkäynnin puoleinen pääty on Kostetin mukaan huolestuttavasti haurastunut ja saattaisi jopa olla vaarassa romahtaa.

Kivenkoloihin kertyvä vesi rapauttaa muureja, ja viime aikoina lisääntyneet myrskyt ja muut rajut sääilmiöt rasittavat niitä vielä ylimääräisesti. Lisäksi avoin kirkko on jatkuvasti alttiina ilkivallalle.

 

Poikkeuksellinen kokeilu

Tampereen Teknillilsen yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden vuonna 2005 käydyn lasikatteen suunnittelukilpailun tulokset. Tampereen Teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden kilpailun voitti Mikko Lahikaisen ehdotus "Viimeinen virsi". Mahdollisesti toteutuvasta lasikatteesta ei ole tehty eikä hyväksytty mitään suunnitelmaa.

Vuonna 2005 käydyn Tampereen Teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden lasikatteen suunnittelukilpailun voitti Mikko Lahikaisen ehdotus ”Viimeinen virsi”. Mahdollisesti toteutuvasta lasikatteesta ei ole tehty eikä hyväksytty mitään suunnitelmaa.

Yhdistys ehdotti raunioiden suojaamista joko lasi- tai puukatteella jo toista kymmentä vuotta sitten, mutta helmikuussa 2004 antamassaan lausunnossa Museovirasto asettui yksiselitteisen kielteiselle kannalle.

Viimeviikkoisessa lausunnossaan Museovirasto arvioi katteen vähentävän jatkuvaa konservoinnin tarvetta ja lisäävän kirkon käyttömahdollisuuksia kulttuuri- ja matkailukohteena siinä määrin, että kattaminen voidaan hyväksyä.

Lausunnossa todetaan myös, että raunion kattaminen lasilla on poikkeuksellinen kokeilu, joka voi antaa suojelun ja kohteen säilymisen näkökulmasta uutta kokemusta. Museovirasto edellyttää, että sen edustaja osallistuu mahdollisen kattamishankkeen hankeryhmään.

Lausunnossa ei esitetä kirkon katteeksi muita materiaaleja kuin lasia.

Myös lasikate tuottaa hoito- ja ylläpitokuluja eikä se lopeta raunioiden kunnostustarvetta. Museovirasto tukisi mahdollisesti jatkossakin taloudellisesti muurien kunnostustöitä, mutta sillä ei ole osoittaa rahoitusta kattamiselle eikä valmiin katteen ylläpidolle.

 

”Ei muuta vailla kuin rahaa, suunnitelmia ja toteutusta”

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkama on tyytyväinen Museoviraston myönteiseen kattolausuntoon. Hän antaa tunnustuksen ennen kaikkea yhdistyksen tulevaisuustyöryhmälle, joka on ajanut asiaa eteenpäin ja käynyt keskusteluja Museoviraston edustajien kanssa, sekä Pälkäneen kunnalle, joka on lähtenyt vahvasti mukaan kirkon kattamishankkeeseen.

– Kyllä se oli hieno uutinen. Kaikki me tiedämme, että suojaamattomina rauniot eivät kestä, joten tämä on kyllä suuri askel eteenpäin, hän sanoo.

Kunnan valmisteilla olevassa elinvoimastrategiassa haetaan keinoja kunnan imagon kohentamiseen. On odotettavissa, että katettuna kirkon käyttöarvo ja kiinnostavuus matkailukohteena kasvaisi huomattavasti. Kunnassa kaavaillaan, että kirkosta ja sen lähitienoosta voisi kehittyä merkittävä matkailuvaltti, johon liittyisi monenlaista toimintaa.

– Esimerkiksi entiselle Finntavernan tontille voisi ehkä tulevaisuudessa tulla jotakin uutta käyttöä, jos Vanhankirkon käyttö lisääntyisi, Asko Valkama pohtii.

Valkama hyväksyy periaatteessa ajatuksen, että suojeluyhdistys ryhtyisi kattohankkeessa toimijaksi. Kunta ja seurakunta eivät voi hakea apurahoja eivätkä muuta yksityisten tahojen rahoitusta, joten kolmannen sektorin tekijä olisi välttämätön.

Kysymyksessä on miljoonahanke, jota ei missään tapauksessa kustannettaisi julkisin varoin. Jos kattamiseen päädytään, joudutaan etsimään yksityisiä rahoittajatahoja kotikunnan ja mahdollisesti kotimaankin ulkopuolelta.

– Muutahan ei enää ollakaan vailla kuin rahaa, suunnitelmia ja toteutusta, Valkama toteaa.

 

Monen mutkan matka

Suojeluyhdistyksen sihteeri Rauni Tiililä on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa sen perustamishetkistä lähtien ja seurannut sekä kattokeskustelua että muuta rauniokirkon ympärillä kuohahdellutta keskustelua. Hän myöntää, että matkalla on ollut monta mutkaa. Kuohuntaa oli sekä yhdistyksen omassa piirissä että ulkopuolella, mutta itse perusasiasta eli Vanhankirkon suojelusta ei hellitetty missään vaiheessa.

Kun kattohanke aikanaan kaatui Museoviraston vastustukseen, yhdistys aloitti toisesta päästä ja ryhtyi kunnostamaan muureja ja laittamaan sakastiin ja asehuoneeseen kattoja.

– Museovirastossa lasikattoideaa pidettiin hienona ja ihasteltiin vuonna 2005 toteutetun suunnittelukilpailun tuloksia. Siellä suorastaan ihmeteltiin, miksi asiaa ei heidän taholtaan viety eteenpäin jo kymmenen vuotta sitten. Kyllähän tämä tuntuu isolta palkinnolta pitkän työrupeaman jälkeen, Tiililä kertoo.

 

Muureille haetaan pikarahoitusta

Suojeluyhdistys jatkaa restaurointityötä Vanhallakirkolla suunnitelmien mukaan ensi kesänä. Länsipäädyn muurin korjaus aloitettiin viime kesänä ja työn on arvioitu kestävän yhteensä kuusi vuotta, koska työskentely on mahdollista vain kesäkuukausina.

Museovirasto pitää aikataulua liian hitaana muurien kunnon huomioon ottaen ja on suositellut, että yhdistys hakisi työhön kaksinkertaista avustusta ensi kesäksi.

– Muurien korjaus ja koko kirkkoa koskeva kuntokartoitus on joka tapauksessa saatava valmiiksi ennen mahdollista kattamista, joten sehän sopisi hyvin, että aikataulu nopeutuisi. Mutta emme vielä tiedä, saammeko lisää rahaa, joten mitään varmaa en voi luvata, Asko Valkama sanoo.

 

Kirkko pysyy kirkkona

Muurien suojaaminen vedeltä tavalla tai toisella alkaa olla välttämätöntä, jos halutaan estää Vanhankirkon sortuminen. Korkea länsipääty on suurimmassa vaarassa.

Muurien suojaaminen vedeltä tavalla tai toisella alkaa olla välttämätöntä, jos halutaan estää Vanhankirkon sortuminen. Korkea länsipääty on suurimmassa vaarassa.

Seurakunta on ottanut kirkon kattamisasiaan kantaa viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Kirkkoherra Jari Kemppainen kertoo, että kirkkoneuvosto muodostaa tarvittaessa uuden kannan aikanaan.

– Periaate on, että kirkon saa kattaa, mutta seurakunta ei osallistu kattamisen eikä katon hoidon kuluihin, koska siihen ei mitenkään riitä varoja. Haluamme, että jos katto tehdään, varmistetaan myös, että sitä hoidetaan, vaikka suojeluyhdistys joskus lakkaisi olemasta, Kemppainen sanoo.

Työnjako Vanhankirkon hoidon suhteen on ollut sellainen, että Museovirasto määrittelee, mitä toimenpiteitä saa tehdä, ja suojeluyhdistys seurakunnan vuokralaisena hankkii rahoituksen ja toteuttaa korjaustoimet. Seurakunta käyttää kuitenkin omistajan ääntä, eikä mahdollinen kattohanke muuta sitä tosiasiaa.

– Kirkko pysyy kirkkona ja siellä järjestettävän toiminnan on oltava kirkollista tai kirkkoon sopivaa niin kauan kuin se on seurakunnan omistuksessa. Eri asia on, jos se joskus myydään tai lahjoitetaan pois, Kemppainen muistuttaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?