– Ennen aikaan oli hienoa näyttää ihmisille, kuinka filmi pujotetaan koneeseen. Kelojen roudaaminen oli aika rankkaa, mutta selvää työtä. Nyt se ei ole enää mitään muuta kuin vain heilumista tietokonepohjaisten toimintojen kanssa, Jari Hallamaa vertaa.
Vertailussa ovat aika ennen ja jälkeen elokuvateatteritoiminnan digitalisoitumisen. 20 vuotta sitten Kiertue-elokuvakerho Filmipyörä -nimisen yhdistyksen perustanut kangasalalainen ei silti kaipaa takaisin filmikelojen aikaan – ei, vaikka vielä vuonna 2010 olikin kovalla innolla kehittämässä silloista kiertuetoimintaa.
– En millään suurella innostuksella ottanut vastaan alustavia uutisia digitalisoitumisesta, kun murros alkoi, Hallamaa myöntää.
Laiteinvestointien muuttuessa aiempaa kalliimmiksi ovat samaan aikaan kuntien kulttuuritoimien kukkaronnyörit kiristyneet. Kiertue-elokuvateatteri Filmipyörä kiertää silti edelleen, nykyisin uuden digitaalisuuteen taipuvan kaluston kanssa, mutta samalla se vastaa myös elokuvatoiminnan pyörittämisestä Kangasala-talon K-Kinossa.
Filmipyörän historia nivoutuu oivallisesti yhdeksi paikalliseksi kuvaukseksi suomalaisen elokuvateatteritoiminnan kehityksestä. Ei ihme, että Filmipyörä ja Jari Hallamaa päätyivät osaksi Tunteiden temppelit -nimistä dokumenttielokuvaa, jossa sukelletaan kotimaisten elokuvateatterien historiaan.
Temppeleiden palvelijoita
Tunteiden temppelien tekeminen sai ohjaaja Jouko Aaltosen huomaamaan, miten paljon Suomessa loppujen lopuksi onkaan elokuvateatteriperheitä ja -sukuja.
– Elokuvien esittäminen näyttää olevan periytyvä ammatti, jollei peräti kutsumus. Oivalsin myös sen, miten tärkeä tämä isojen kaupunkien ulkopuolisten pikkuteattereiden verkosto on suomalaiselle elokuvateatterikulttuurille. Jäljellä olevat elokuvateatterikiertueet, kuten Filmipyörä, vielä täydentävät kokonaisuutta, hän kertoo.
Hallamaahan otettiin yhteyttä dokumentin ennakkotutkimusten aikana, ja häntä jututettiin jo kesällä 2013. Elokuvaa tehtiinkin pitkään, kolme vuotta – materiaalia kuvattiin runsaasti, ja myös leikkausvaihe vei siksi paljon aikaa.
– Katsojia pyydettiin lähettämään kokemuksia ja muistoja elokuvateattereista, ja vastauksia tulikin pitkälle toistasataa, lyhyitä ja pitkiä muisteluita. Lisäksi kiersimme pitkin ja poikin Suomea, ensin ennakkotutkimusmielessä ja sitten kuvaten, ohjaaja Aaltonen kertoo.
Pääseminen osaksi elokuvateatterihistoriaa käsittelevää dokumenttia, joka julkaistaan Filmipyörän 20-vuotisjuhlavuonna, on lopulta melkoinen kunnianosoitus Hallamaalle.
– Leijaileehan tässä tosi hyvää tsägää, mutta on se tosi suuri kunnia. En ole itse mikään luova tekijä, mutta olen pystynyt tuomaan toisten luovuutta esille – ehkä sitten kuitenkin luovalla tavalla. Tosi upeaa päästä mukaan tällaiseen projektiin, hän myöntää.
Jouko Aaltosen mukaan lopputulosta on vaikea arvioida analyyttisesti ennen ensi-iltaa, vaikka ohjaaja onkin itse varsin tyytyväinen. Ennakkonäytösten perusteella elokuva herättää katsojien omat muistot ja kirvoittaa tunteita.
– Ja vääjäämättä siitä puuttuu paljon niin yksittäisiä teattereita kuin paikkakuntiakin, ja yleisökeskustelut menevät nopeasti seudun omaan elokuvateatterihistoriaan. Tämä on tekijän kannalta hieno asia, elokuva käy vuoropuhelua katsojien omien kokemusten kanssa ja jatkaa näin elämäänsä. Tähän toki pyrittiinkin.
Lumoa ja yhteisöllisyyttä
Dokumentti avasi Jouko Aaltosen silmät myös sille, miten tärkeitä elokuvateatterit ovat olleet suomalaisille.
– Teattereissa on rakastuttu ja rakasteltu, ammuttukin, ja monet hetket, kokemukset ja elokuvat ovat jääneet vahvasti kokonaisten ikäluokkien tajuntaan, hän summaa.
Tätä yhteisöllisyyttä Filmipyörän Hallamaa sanoo näkevänsä erityisesti kiertueilla, kun katsojat, esityspaikka ja elokuva muodostavat aina oman erityislaatuisen kokonaisuutensa.
– Niissä olosuhteissa kokee vahvasti sen syntyvän yhteisöllisyyden tunteen, joka tulee parhaimmillaan seinän läpi konehuoneeseen. Siellä aukeaa toinen maailma erilaisesta äänestä, kuvasta ja niiden yhdessä tekemästä tunnelmasta. Se on se elokuvan lumo.
Myös Aaltosen puheissa vilahtaa sanapari ”elokuvan lumo”.
– Elokuvateattereiden perusidea, se että kokoonnutaan yhdessä kokemaan elokuvaa, on kestänyt jo nyt monet teknologiset mullistukset ja kriisit. Uskon, että tämä lumo ja tarve säilyvät, vaikka uusi teknologia aivan varmasti muuttaa asioita.
Uuden teknologian esiinmarssissa jonossa ensimmäisenä askeltavat jo tulossa olevat uudet äänijärjestelmät. Se voi Aaltosen mukaan olla kuitenkin vasta alkua.
– Hologrammiin perustuvaa 3D-kuvaa on odotettu jo vuosikymmeniä, entä tulevatko pelit teattereihin? Entä 180 asteen kuva – miten se vaikuttaa elokuvakerrontaan?
