Työllistävä vaikutus on mantra, jota hokemalla on oikeutettu aikoinaan varallisuusveron poisto,
työnantajien kela-maksun poistaminen, yhteisöveron alennus ja nyt paikallinen sopiminen on se, jonka
uskotaan tuovan kaivattuja työpaikkoja. Kyseisillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ole saatu niitä luvattuja
työpaikkoja. Samanaikaisesti vallitsee työvoiman puute tietyillä aloilla. Miksi työ ei kohtaa tekijäänsä?
Yksi työllistymistä estävä tekijä on kannustinloukut. Nykyinen järjestelmä ei kannusta työn vastaanottamiseen. Pirstaleinen, yhteensä 140 erilaisen tuen yhteisvaikutukset ja toisensa kumoavat
vaikutukset voivat yllättää työntekijän. Ottamalla vastaan pätkätyötä voikin samalla menettää
asumistukensa. Tällaista kutsutaan kannustinloukuksi.
Kovasti kiitelty mutta samalla myös paljon parjattu perustulo korvaisi korvaisi ehkä 4-5 etuutta, mutta
jäljelle jäisi vielä yli sata erilaista nimikettä. Perustulo jaettaisiin automaattisesti kaikille ja rahoitus siihen kerättäisiin palkkaverotusta kiristämällä. Vaarana on, että se passivoi kansalaisia. Perustulon
kustannusarviot vaihtelevat 3,6 miljardista 30 mrd.euroon vuodessa. On aiheellista kysyä tuleeko
yhteiskunnan holhota tasaisesti kaikkia vai kohdennetusti niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat?
Yksilöllisiä tarpeita ei voida selvittää ministeriön tasolla, joten tilastojen ja keskivertoarvojen pohjalle
rakennettu järjestelmä ei välttämättä sovellu kunnolla kenellekään. Sosiaaliturvan pitäminen paikallisessa päätöksenteossa olisi yksi keino, jolla mahdollistettaisiin yksilölliset ratkaisut. Pirstalemaisuus ei kuitenkaan poistuisi, on löydettävä uusia avauksia.
Kristillisdemokraatit ovat kehittäneet oman vaihtoehtonsa, kannustavan perusturvan, jossa sosiaaliturvan etuudet yhdistyy yhdeksi tueksi. Mallin esikuvana on Iso-Britanniassa pilottikäytössä oleva ”Universal Credit”. Siinä tuki maksetaan harkinnanvaraisena, elämäntilanteeseen sidottuna kansalaistilille. Kyseiselle tilille kootaan kaikki saadut työtulot, tuet ja etuudet. Verotus muuttuu dynaamisesti, reaaliajassa tuen ja palkkojen suhteessa. Tuki vähenee tulojen noustessa eikä efektiivinen marginaalivero ylitä 65 prosenttia.
Pienillä tuloilla verotus pysyy alhaalla eikä tuki romahda kerralla. Järjestelmä laskee alkutason jokaiselle tarveharkintaiselle elämäntilanteelle. Siinä huomioidaan mm. lasten lukumäärä sekä asuinpaikkakunta.
Tässä järjestelmässä kannattaa ottaa vastaan myös eri palkkatasoisia töitä. Byrokratia helpottuu, kun etuudet yhdistetään ja tukea tarvitsevien ei tarvitse juosta luukulta toiselle. Myös väärinkäytön mahdollisuus poistuu. Pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asema paranee. Paikallinen sopiminenkin onnistuu siinä tapauksessa, että työn vastaanottaminen hyödyttää myös työntekijää.
Riitta Kuismanen
