Hauhon Sappeen koululla asuva Leo Mäntylä on Mikkolan Navetan kallerian maaliskuun taiteilija. Pitkän linjan kuvataiteilija tuo näyttelyyn värikkäitä töitään neljänkymmenen vuoden ajalta. Vanhin työ on valmistunut jo vuonna 1973 ja uusimmat ovat viime vuodelta. Minä olen muistanut sopiikin hyvin näyttelyn nimeksi.
Leo Mäntylä sanoo, että hänen iässään taiteilijalla on jo iso työkalupakki, josta ammentaa aiheita. Ideoista hänellä ei olekaan pulaa, ajasta kylläkin. Työt tahtovat olla suuren puoleisia, sillä koulun isoissa luokissa on hyvä vedellä laajoilla pensselinvedoilla.
– Eivät nämä mitään sohvanpäällystöitä ole, Mäntylä itsekin tuumaa.
Mäntylän mukaan aihe määrää tekniikan. Kun kuvallinen idea avautuu, tekniikka kyllä löytyy sitä toteuttamaan. Työn edistyessä syntyy vuoropuhelu työn ja taiteilijan välille, eikä aina tiedä kumpi johdattaa kumpaakin. Suurin osa mukana olevista töistä on öljymaalauksia, mutta onpa mukana pari monotypiaakin.
Leo Mäntylän sielunmaisema on Vihavuoden koskella, sinne hän palaa hiljaiseen talviaikaankin miettimään maailman menoa ja rauhoittumaan. Vihavuosi ei ole suoranaisesti töiden aihe, mutta taiteilijan mukaan maisema on mukana monessa työssä.
