Otsikon lause on internetissä hyvin usein käytetty, kun anonyymisti kerrotaan mitä erikoisimpia tarinoita ja sattumuksia omasta elämästä. Tarinan kuulostaessa mahdottomalta vaaditaan kertojalta todistetta, joka näyttää tarinan todeksi. ”Näytä kuva tai en usko, että tuollaista on voinut tapahtua”. Mahdottoman edessä kuva olisi todiste siitä, että tarina on tosi ja lukija saa mielenrauhan tai näyttää tarinankertojan vähintään liioittelijaksi.
Tulevan sunnuntain evankeliumissa Tuomas ei vaadi kuvaa ylösnousseesta Kristuksesta muilta opetuslapsilta mutta vaatii todisteita tästä mahdottomasta tapahtumasta. Tuomas haluaa jotain konkreettista ennen kuin suostuu uskomaan muiden erikoisen tarinan. Miten voisi olla mahdollista, että heidän kuollut opettajansa olisi tullut heidän luokseen ja olisi elossa! Eihän niin voi käydä. Tuomaksen epäilys saa kuitenkin väistyä, kun ylösnousseen Jeesuksen läsnäolo ja rauha kohtaavat hänet. Epäilykselle ei jää sijaa Jumalan rauhan tullessa näin konkreettiseksi. Tämä rauha saa opetuslapset viemään evankeliumia eteenpäin.
Meillä on myös mahdollisuus nauttia ja todistaa ylösnousemuksen tuomasta rauhasta ja ilosta. Pääsiäisaamun riemu on jotain mihin kristityt saavat turvautua jokaisena päivänä, ei vain pääsiäisenä! Synnit on sovitettu ja kuolema on voitettu, tämän suurempaa ilouutista ei tästä maailmasta löydy. Kaiken epävarmuuden, turvattomuuden, pelon ja epäilyksen keskellä uskomme ydin ei muutu tai murru. Ei edes kun me vaadimme Tuomaksen lailla konkreettista todistetta tapahtuneesta. Päivästä toiseen saamme luottaa ylösnousseen Jeesuksen toivottavan myös meille rauhaa ja katsovan meitä rakastavan ymmärtävästi.
Me olemme tämän rauhan ja ilon todistajia ja silti saamme olla kuin Tuomas: toisessa hetkessä epäileviä ja toisessa huutaa ”Minun Herrani ja Jumalani!”.
Siunausta,
Antti Timonen
Nuorisotyönohjaaja
Kangasalan seurakunta
