” — ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” (Luuk. 15:1)
Silloin Jeesus kertoi heille kolme vertausta kadonneesta ja jälleen löytyneestä. Mikä ilo ja riemu syntyy Taivaassa, kun ihminen kääntyy sydämessään Jumalansa, Luojansa puoleen.
Hän kuvasi kadonnutta lammasta, jota hänen isäntänsä lähti etsimään, jättäen muut lampaat odottamaan ja kuinka hän riemuitsi löydettyään lampaansa. Hän kertoi kadonneesta rahasta, jota nainen etsi, kunnes hän löysi sen ja kutsui ystävättärensä iloitsemaan kanssaan. Ja vielä hän kertoi tuhlaajapojasta, joka päätti palata isän luo tuhlattuaan kaiken mitä oli saanut isältään perinnöksi. Nöyrän ja katuvaisena hän pyysi palveluspaikkaa isältään, kun ei enää muuten tulisi toimeen elämässä, mutta isä puki hänet parhaisiin vaatteisiin ja juhli koko väen kanssa kotiin palannutta poikaansa.
Kahdessa ensimmäisessä vertauksessa, jotka kuuluvat tämän vuoden teksteihin, kadonnutta etsittiin huolella, kunnes se löytyi. Jeesus tällä vertauksella kertoo meille, kuinka taivas on keskittynyt kadonneiden etsimiseen, tänä päivänä, katso nyt on pelastuksen päivä.
Me yritämme usein, aivan niin kuin esivanhempamme, Adam ja Eeva, lymytä Taivaallisen Isämme edestä, uskoen, ettei Hän näe meitä, mutta turhaan, Hän tuntee meidät jokaisen salatuimpaan saakka ja sittenkin rakastaa meitä ja haluaa auttaa meidät Taivaan kotiin ja jo täällä olla lähellämme ja johdattaa meitä. Lymytessämme hänen edestään me vain työnnämme Hänet pois luotamme, niin ettei Hän voi auttaa meitä.
Miettikäämme pientä lasta, joka ei ollenkaan katsoisi isäänsä silmiin, tai edes kohti, ei suostuisi syliin eikä edes puhuisi hänelle. Eikö se olisi hyvin huolestuttavaa. Ymmärtäisimme heti, ettei kaikki olisi kohdallaan. Niin on myös Taivaallisella Isällämme kova huoli meistä, kun aina vain koitamme selvitä elämässämme ilman Häntä: ”omillamme.”
Kuitenkin Hän, rakkautensa ja kasteen armoliiton tähden, pitää meistä jatkuvasti huolta, antaen meille meidän jokapäiväisen leipämme, varjellen meitä, auttaen meitä selviytymään omien tekojemme seurauksista, niin ettei meille koituisi niistä aivan kohtuutonta vahinkoa ja myös kurittamalla opettaa meitä näkemään tekojemme seuraukset. Odottaen, että huomaisimme, ettemme ole aivan yksin maailmassa.
Niin, sellainen Isä meillä on ja sellainen on myös Hänen Poikansa. Hän hyväksyy syntiset seuraansa ja on sovittanut heidän syntinsä – meidän syntimme.
Nyt Hän suree, kun haluamme pysyä erossa hänestä, ja etsii meitä, niin kuin paimen kadonnutta lammastaan, mutta vielä koittaa aika jolloin hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet ja Häneen uskovat saavat riemuita Hänen kanssaan iankaikkisesti siinä ilossa, jonka Hän on valmistanut meille jokaiselle mutta jonne kaikki eivät tahtoneet tulla. Mutta niille, jotka tahtovat, hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.
”Katso, eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole, tänään auttaa Herra!”
Karin Uotila
Johtava lapsityönohjaaja
Kangasala seurakunta
