Jos ei kuulisi aaltojen liplattavan rantaa vasten, ainoa ääni saattaisi olla vain metsän läpi kulkeva tuulen hellä huokaus. Jyhkeä puusto siivilöi valoa, ja vihreän eri sävyt jatkuvat kauemmaksi, kuin mitä katse pystyy tavoittamaan. Tunnelma keskellä luontoa on kiireetön.
Puiden välistä ja vihreyden sylistä kurkistaa pienen pieni huvimaja. Kun rantaa vasten liplattavat järven aallot, niin huvimajan sisällä on vastassa värien ja pintojen meri. Kesäpälkäneläinen taiteilija Liisa Knuuti on asetellut teoksiaan pieneen, metsäisen rinteen kupeessa sijaitsevaan huvimajaan. Ainakin osa intensiivisen värisistä teoksista on heinäkuun ajan nähtävillä Pälkäneen pääkirjasto Arkissa, jonne Knuuti tuo taidettaan ja värien ilotulitusta yleisön iloksi.
Kirjaston galleriatila on Knuutille tuttu. Hän pitää nyt kuudetta kertaa näyttelyn pääkirjasto Arkissa.
– Pälkäne on erinomainen paikka pitää näyttely. Kirjaston tilasta pidän erityisesti siksi, koska tilassa on hyvä valo, ja se on kivalla tavalla suunniteltu juuri tällaiseen käyttöön. Lisäksi näyttely tavoittaa valtavasti kävijöitä, kun ihmiset käyvät kirjastossa. Mielestäni kirjaston henkeen sopii, että myös taidetta on samaan aikaan esillä, Knuuti sanoo.
Pälkäne itsessään ei ole Knuutille vain kesäkunta, vaan myös loputon inspiraation lähde ja tärkeä paikka. Rehevä ja intensiivinen metsä kaikkine muotoineen, pintoineen ja väreineen sekä muuttuva järvimaisema innostavat taiteen tekemiseen.
–Tuskin olisin näin paljon tehnytkään taidetta, jollei minulla olisi tällaista mahdollisuutta olla aivan täällä luonnon sisällä ja keskellä. Veden lisäksi tämä metsä on ollut aina minulle todella tärkeä alue, josta saan valtavasti ideoita ja
inspiraatiota, joka vie eteenpäin, Knuuti pohtii hymyn kera.
Uusia tuulahduksia
Arkin heinäkuinen näyttely kulkee nimellä Tuulen kuiskauksia. Knuutin mukaan näyttelyn nimen keksiminen ei ole koskaan se näyttelyprojektin helpoin etappi.
– Mutta ajattelen, että tavallaan tässä näyttelyssä on kuitenkin luontoteema, joten nimi sopii myös siksi. Nimi on myös riittävän arvotuksellinen, että se saattaa jopa kiinnostaa jotakuta tulemaan katsomaan näyttelyä.
Knuutin näyttelyiden kaarta on osin nimittänyt uusien tekniikoiden esiintyminen. Muutama vuosi sitten Knuutin pääkirjasto Arkin kesänäyttelyssä yleisö pääsi tutustumaan niin sanottuun mannaryynitaiteeseen, ja viime vuoden uutuustekniikkana töissä oli siirtokuvien käyttö. Knuuti kertoo, että on innostavaa ottaa selvää siitä, miten jokin materiaali toimii ja mitä eri tekniikoista on taiteen saralla mahdollisuus saada irti.
Sekä valokuvasta tehtyjä siirtokuvia että mannaryynitaidetta on tämänkin kesän näyttelyssä nähtävillä. Kiinnostus pinnan rakentumiseen eri tavoin on saanut Knuutin jatkamaan mannaryynipigmenttitaidettaan.
Tuttuun tapaan Tuulen kuiskauksia näyttely tarjoaa myös jotain uutta.
– Uusia tuulahduksia näyttelyssä on maiseman mukaan tuleminen. Olen yrittänyt tutkia myös maisemaa, mikä on ollut haaste. Eli olen taiteessani mennyt pienistä elementeistä suurempaan ja laajempaan perspektiiviin, ja yhtenä lähtökohtana on ollut valon käyttäytyminen maisemassa.
– Mutta toisaalta sitten taas uutta on reliefimäisen pinnan rakentuminen. Itse asiassa sitä voisin vielä myöhemmin viedä pidemmälle, eli saada teoksiin ikään kuin keraamista, reliefimäistä pintaa, jossa valo tulisi syvältä ja toisi muistojen tunnelmaa esille. Tämä kiehtoo minua.
Luonnon muodostelmat, kivien pinnat, sammaleen tekstuuri ja ennen kaikkea pyöreät muodot Knuuti mainitsee inspiraatioikseen, ja vaikutteita niistä kaikista voi teoksista löytää. Eri kokoisista töistä katse poimii tietenkin leiskuvat värit, mutta myös jännittävät pinnat.
Teoksia katsoessa tulee tunne, ikään kuin kiusaus, koskea töiden pintoja, jotka todella houkuttelevat kolmiulotteisella vaikutelmallaan. Koskemisen sijaan tarkastelemalla teoksia aivan lähietäisyydeltä voi
huomata, että jotkut työt hätkähdyttävät sekä keramiikasta kantautuvilla värikaiuilla, mutta myös todella keraamiselta vaikuttavalta pinnalta.
Tällaiset ajatelmat saavat lisää pohjaa alleen, kun Knuuti kertoo, että viimeisimmäksi hän on inspiroitunut keraamikko Rut Brykin taiteesta, jota hän on käynyt ihailemassa kahteen kertaan Espoon nykytaiteen museo EMMAssa.
– Brykin näyttelyssä samalla kertaa kiehtovat muistot ja menneisyys, mutta myös se tapa, miten hän on nähnyt maailmaa, on kiinnostava.
Tulkintoja pintaa syvemmältä
Knuuti luo ja työstää taidettaan kotikunnassaan Espoossa Mäkkylän taiteilijatalossa sijaitsevassa työhuoneessa. Pälkäneen kesäpaikan miljööseen rakennetun huvimajan sisällä olevat sivellinkokoelmat sekä maali ja pigmenttikavalkadit viestivät, että tila on taiteilijan kesämökin työhuone.
Joka suuntaan aukeavat ikkunat tarjoavat aitiopaikan rakkaan metsän ja aavan Pälkäneveden tarkasteluun ja seuraamiseen. Violetin lempivärikseen nimeävä Knuuti kertoo viehättyvänsä myös vihreästä, jonka heleys hänet Pälkäneellä lumoaa erityisesti alkukesän aikaan .
Knuutin teosten aiheet tulevat pitkälti luonnosta, mutta Knuuti ei halua maalata luontoa sellaisena kuin hän sen näkee, eli niin sanottuina maisemateoksina. Lisäksi aiheen takaa löytyy teemoja ja arvoituksellinen tunnelma kätkee sisäänsä viestejä.
– Toisaalta haluaisin myös, että töihini sisältyisi arvoituksellisuutta ja särmää, eli määrätynlaista viestiä siitä, miten haurasta elämä voi olla ja miten äkkiä se voi muuttua. Eli viestiä niistä syvemmistä tuntemuksista, mitä luontoon voi peilata.
Taiteilija luo teoksensa oman ilmaisunsa ja kuvauksensa pohjalta, mutta taide tarjoaa yleisölle mahdollisuuden lukea ja tulkita teokset oman näkemyksensä mukaan. Knuuti kertoo, että hän on monta kertaa kohdannut teoksiensa äärellä ihmisiä, joiden kanssa on syntynyt syvällisiä keskusteluja ja mielenkiintoisia tulkintoja. Osa keskusteluista Knuuti on käynyt pääkirjasto Arkissa.
– Joskus, kun olen mennyt kirjastoon ja nähnyt ihmisen pysähtyneenä teosten ääreen, on ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia siitä, että mitä hän niissä näkee ja mikä niissä kiinnostaa. Taiteilijalle tällaiset keskustelut ovat hyvin antavia. Jos teokseni olisivat vain täällä mökissäni, niin ei niistä olisi samanlaista iloa. Keskustelut ovat siis hyvin tärkeitä, koska niiden kautta syntyy sitten idea ja siemen taas seuraaviin töihin, Knuuti sanoo.
Liisa Knuutin Tuulen kuiskauksia taidenäyttely on nähtävillä Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilassa heinäkuun ajan
