”Ken on mun lähimmäiseni, ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni?” Näin kysellään virren 431 ensimmäisessä säkeistössä. Se on hyvä ja tärkeä kysymys. Jeesus itse kuvaili ns. rakkauden kaksoiskäskyä kaikista käskyistä suurimmaksi ja tärkeimmäksi lainopettajien kanssa keskustellessaan: ”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22: 37-39)
Mielikuva lähimmäisestä liittyy monen ajatuksissa hyvin vahvasti perheenjäseniin ja ystäviin. Hehän siinä rinnallani kirjaimellisesti lähimpinä kulkevat, heitä on usein helpointa rakastaa. Mutta viime sunnuntain evankeliumiteksti (Luuk. 10: 25-37) laupiaasta samarialaisesta, joka auttoi tiensyrjään hakattua ja ryöstettyä tuntematonta miestä aikaansa ja rahojaan säästämättä, haastaa tämän mielikuvan. Samarialainen ei hyötynyt tuntemattoman auttamisesta millään tavalla. Hänellä ei ollut entuudestaan minkäänlaista tunnesidettä tuntemattomaan. Hän vain oli ihmisenä toiselle ihmiselle, Jumalan kuvalle.
Me ihmiset olemme monin tavoin kovin rajallisia olentoja, myös rakastamisen suhteen. Oman itsen ulkopuolelle on usein hurjan pitkä matka. Toista ihmistä auttaessa mieli kääntyy helposti ajatuksiin siitä, onko tuo toinen minun apuni arvoinen, osaako hän olla antamastani avusta kiitollinen, miten hyvän mielen minä toista ihmistä auttaessani saan jne. Esimerkiksi uuden lastensairaalan rakentamiseen löytyy huomattavasti helpommin rahaa kuin vaikkapa päihderiippuvaisten katkaisuhoitoon. Rajallisuuden rinnalla olemme kuitenkin Jumalan rajattoman rakkauden kohteita. Kun saa kokea sisintään myöten olevansa rakastettu ja tärkeä, voi siitä rakkaudesta heijastaa ja jakaa pyyteettä jotain myös ulospäin. Jumalan rakkaus saa aikaan ihmeitä, myös rakastamisen ihmeen.
Kävin hiljattain viime pääsiäisyönä palaneen Ylivieskan kirkon raunioilla. Tuolle paikalle oli aseteltu säästyneistä kivijalan kivistä kirkonpenkit ja alttari. Mustiksi hiiltyneistä hirsistä oli rakennettu rujo risti, jonka pintaa pitkin kiipesi vihreä Elämänlanka-köynnös. Puhutteleva kuva rakkaudesta: Kaikkensa meidän puolestamme antaneesta ja uhranneesta Jumalasta virtaa rakkaus meihin, jotta voimme kasvaa ja kukoistaa ja jakaa myös ympärillemme rakkautta ja kauneutta. Ristin juurella saamme pyytää virren 431 sanoin: ”Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä, niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni.”
Elina Oksanen
vs. seurakuntapastori
Kangasalan seurakunta
