Kiittäminen on joskus vaikeaa. Kiitoksen aiheita on kyllä paljon, mutta kiitoksen ääneen sanomista ei tule tehtyä tarpeeksi usein. Viime keväänä perustettiin Facebookiin ryhmä, Kehu joku joka päivä. Sinne saa laittaa niitä kehuja, jotka ovat jostakin syystä jäävät sanomatta. On ollut ilo lukea, kuinka paljon ihmiset ovat sinne keränneet kiitoksen aiheita. Kiitoksia on tullut kauppojen ja muiden palvelualojen henkilökunnille, opettajille, tapahtumien järjestäjille, yksityisille ihmisille, terveyskeskuksille ja monesti juuri heille, jotka usein ovat enemmänkin arvostelun kohteina. Tällainen kiitoksen laittaminen kiertoon luo hyvää mieltä ja rohkaisee itseäänkin kiittämään. Ja mikä parasta, se rohkaisee sanomaan kiitoksen myös ääneen ihan oikeassa tilanteessa kasvotusten.
Kiitoksen antaminen on ollut vaikeata jo Jeesuksen aikana. Raamatussa kerrotaan kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka kohtasivat Jeesuksen Samarian ja Galilean rajaseudulla. Siihen aikaan spitaali oli parantumaton tauti, johon ei tunnettu minkäänlaista parannuskeinoa. Sairastuneita pidettiin saastaisena ja heihin koskettaminenkin teki ihmisestä saastuneen. Lisäksi taudin pelättiin tarttuvan herkästi muihin ihmisiin. Siksi sairastuneet eristettiin muista ihmisistä häätämällä heidät maaseudulle, missä muiden ihmisten kohtaamista pystyi välttämään paremmin kuin kaupungissa. Ja jos kuitenkin kävi niin, että kohtaamisia muiden kanssa tapahtui, spitaalisten tuli huutaa jo kaukaa ”saastainen”, varottaakseen ihmisiä sairaudestaan.
Nähdessään Jeesuksen, nämä kymmenen spitaalista pysähtyivät jonkin matkan päähän ja alkoivat huutamaan, että Jeesus armahtaisi heitä. Heidän elämänsä oli sietämätöntä ja kurjaa. He panivat kaiken toivonsa Jeesukseen. Jeesus kuuli heitä, ja kehotti heitä menemään pappien luokse näyttämään itseään. Vain papit pystyivät toteamaan sairastuneen puhdistuneen ja antamaan luvan palata muiden ihmisten pariin. Matkalla pappien luokse he parantuivat. Olisi luullut, että nämä miehet olisivat onnesta kiljuen palanneet Jeesuksen luokse kiittämään. Olivathan he saaneet elämänsä ja ihmisarvonsa takaisin Jeesuksen ansioista. Mutta mitä vielä! Vain yksi heistä palasi kiittämään, hänkin samarialainen, muukalainen. Muut menivät menojaan. Eipä ole ihmisluonne paljoa kehittynyt noista ajoista.
Raamatussa meitä kehotetaan kunnioittamaan ja arvostamaan toinen toisiamme. Ja antamaan kiitosta silloin, kun siihen on aihetta. Kuitenkin meidän tulisi muistaa, että kaikki saavuttamanne onnistuminen on Jumalan ansiota. Siksi meidän tulisi alati ylistää ja kiittää Jumalaa kaikista elämäämme liittyvistä hyvistä asioista. Mitään ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Jumala on myös kaiken luoja. Kun kävelee luonnossa tai on ihmisten parissa, kannattaa katsoa maailmaa ihan uusin silmin, niin kuin lapsi tekee. Hän huomaa ja ihmettelee pikkuisia yksityiskohtia ja näkee kauneuden ympärillään. Hän näkee kauneutta sielläkin, mistä aikuinen ei osaa sitä etsiäkään. Lapsi osaa myös kohdata muita ihmisiä ennakkoluulottomasti ja aidosti. Siitä olisi meidän aikuistenkin hyvä ottaa mallia.
Muistetaan siis kiittää toinen toisiamme, mutta ennen kaikkia Jumalaa. Psalmissa 136 sanotaan: ”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. Kiittäkää Herraa!”
Kiittäen!
Marja Lepistö
Lapsityönohjaaja, Pälkäneen seurakunta
