Pimeässä kuvaaminen vaatii toimivan tekniikan lisäksi kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Öinen kulkija voi ennakoida monta asiaa, mutta sattumalle jää silti aina sijansa.

Tavoitteena aitiopaikka öiseen luontoon

Yöretkellä pellon laidalla. Täysin pimeältä luonnossa näyttänyt taivas hehkuu Eero Mäki-Mantilan ottamassa yöllisessä kuvassa keltasävyisenä. Kameralla "pystyy tekemään yöstä päivän", jolloin pienimmätkin valonlähteet kertaantuvat valokuvassa. Keinovalo on yleensä lämminsävyistä, mikä tekee kuvastakin kellertävän. Koska valosaaste pääsee karkaamaan myös ylöspäin, pilvisellä säällä myös pilvet heijastavat samaa sävyä taivaalla. – Toki värilämpötilaa säätämällä saa keltaisuutta pois, mutta se vaikuttaa sitten myös valmiiksi kylmempiin sävyihin tehden niistä liian sinertävät, Mäki-Mantila toteaa.

Yöretkellä pellon laidalla. Täysin pimeältä luonnossa näyttänyt taivas hehkuu Eero Mäki-Mantilan ottamassa yöllisessä kuvassa keltasävyisenä. Kameralla ”pystyy tekemään yöstä päivän”, jolloin pienimmätkin valonlähteet kertaantuvat valokuvassa. Keinovalo on yleensä lämminsävyistä, mikä tekee kuvastakin kellertävän. Koska valosaaste pääsee karkaamaan myös ylöspäin, pilvisellä säällä myös pilvet heijastavat samaa sävyä taivaalla. – Toki värilämpötilaa säätämällä saa keltaisuutta pois, mutta se vaikuttaa sitten myös valmiiksi kylmempiin sävyihin tehden niistä liian sinertävät, Mäki-Mantila toteaa.

– Kyllä sitä joskus säpsähtää, jos lintu lähtee vedestä lentoon kovalla vauhdilla tai pensaasta kahahtaa jokin eläin matkoihinsa. Mutta muuten yöllä saa mennä yleensä aika rauhassa ja itsekseen. Siinä yökuvaamisen viehätys pitkälti juuri piilee, vaikka toki luonnossa liikkuminen ja upeiden hetkien ikuistaminenkin viehättävät, pälkäneläinen Eero Mäki-Mantila miettii.

Seisomme Aitoon Laivarannassa kello kymmenen aikaan illalla. On jo täysin pimeää, ja hiljaisuus on käsin kosketeltava. Autosta noustessamme pimeydessä ei näe juuri mitään, mutta muutaman minuutin jälkeen silmä tottuu pimeyteen. Pimeys ei enää ole täydellinen. Rannasta alkaa piirtyä esiin yhä tarkempia muotoja, samoin taivaalta.

– Parissa minuutissa silmä tottuu jo vähäsen, mutta puolen tunnin päästä tottuminen on huipussaan, Mäki-Mantila, kokenut yöllä liikkuja kertoo toimittajalle, jolla ei ole kovin paljon kokemusta liikkumisesta öiseen aikaan.

Katselemme taivaanrantaa. Rannan toisen puolen metsikön päällä loistavat Pälkäneen ja Kangasalan valot. Taivas on heti metsän yläpuolella paljon vaaleampi kuin lakipisteessään.

– Valo kulkee yllättävän pitkiä matkoja. Valonlähteen ja kohteen välissä pitää olla useita kymmeniä kilometrejä, jotta valon vaikutus häviää. Tykkään kuvata yöllä niin, että on mahdollisimman pimeää. Käytän välillä apunani valosaastekarttaa, johon on listattu keinovalon kuten liikenteen ja asutuksen aiheuttaman valaistuksen lähteet. Kotikulmilla nuo paikat tietää toki jo suurelta osin valmiiksi, Mäki-Mantila sanoo.

Öinen Pälkäneen tienoo on minulle aivan uusi tuttavuus. Erikoisinta on täysi hiljaisuus ja rauhallisuus, joka seudulla ainakin reissumme aikana, torstain ja perjantain välisenä yönä, vallitsee. On helppo ymmärtää, miksi jotkut koukuttuvat kuvaamiseen juuri öiseen aikaan.  Tunnelma on silloin ihan omanlaisensa.

Revontulet houkuttivat kuvaamaan öisin

Eero Mäki-Mantila kameroineen on tuttu näky Pälkäneen yössä. Mäki-Mantila hankki viime syksynä yökuvaukseen erityisen hyvin sopivan kameran ja jalustimen. – Päivääkään en ole ostostani katunut, mies tuumii. Pyhän Mikaelin kirkko Pälkäneellä on yksi Mäki-Mantilan vakiokuvauskohteista.

Eero Mäki-Mantila kameroineen on tuttu näky Pälkäneen yössä. Mäki-Mantila hankki viime syksynä yökuvaukseen erityisen hyvin sopivan kameran ja jalustimen. – Päivääkään en ole ostostani katunut, mies tuumii. Pyhän Mikaelin kirkko Pälkäneellä on yksi Mäki-Mantilan vakiokuvauskohteista.

Olemme liikkeellä pilvisenä ja lämpimänä yönä. Pilviä on niin paljon, ettei tähtiäkään juuri näy. Monen yökuvaajan toiveiden täyttymys, revontulet, loistavat nekin poissaolollaan. Öinen seutu näyttäytyy kuitenkin tyystin erilaisena kuin päiväsaikaan. Matkaan lähtiessämme Pälkäneen torille on parkkeerannut kolme autoa, joissa paikalliset nuoret huudattavat stereoitaan ja juttelevat. Laivarannan tienoolla taas näemme yhden kissan yönselässä sekä yhden koiraansa ulkoiluttavan myöhäisillan menijän.

Eero Mäki-Mantila kertoo seistessämme Laivarannassa, että hän innostui yöllä kuvaamisesta alun perin revontulien takia. Revontulet tai muut taivaan ilmiöt saa kuvattua parhaiten juuri öiseen tai täysin hämärään aikaan. Tällöin pienikin valo on pahasta. Revontulien kuvaaminen vaatii pitkän valotusajan, ja tämä taas vaatii hieman tietämystä kameran toiminnasta ja tekniikasta.

– Revontulia kuvatessa asetan kameran jalustalle ja sitten vain suuntaan kameran kohti revontulinäytelmää. Kameran asetuksista valitaan sopiva aukko, herkkyys eli ISO-arvo ja valotusaika. Valotusaika on pimeällä usein pitkä: revontulien noin kahden ja kahdeksan sekunnin välillä ja linnunradan taas 25–30 sekuntia. Jalusta on ihan pakollinen varuste, käsivaralla kuvaten tarkkaa kuvaa ei saa otettua millään, Mäki-Mantila selventää.

Mies jatkaa, että revontulia kannattaa tähyillä aina pohjoistaivaalta. Hyviä paikkoja niiden kuvaamiseen ovat esimerkiksi Niitty-Seppälän takana oleva alue Pälkäneellä sekä Vesaniemi ja Kaivanto Kangasalla. Rauniokirkon luona mies tallensi viime

Eero Mäki-Mantila innostui yöllä kuvaamisesta alun perin revontulien takia. Revontulet leiskuivat näin komeasti Pälkäneveden yllä syyskuun alussa. Kuva: Eero Mäki-Mantila

Eero Mäki-Mantila innostui yöllä kuvaamisesta alun perin revontulien takia. Revontulet leiskuivat näin komeasti Pälkäneveden yllä syyskuun alussa. Kuva: Eero Mäki-Mantila

talvena monet upeat revontulikuvat. Nyt kirkko on valaistu, joten revontulia on vaikeampi kuvata.

Revontuliennusteita kootaan Ilmatieteen laitoksen sivujen lisäksi usealle ulkomaiselle nettisivustolle. Parhaat sivut ovat Mäki-Mantilalla visusti tallessa puhelimen nettiselaimen kirjanmerkeissä. Revontulibongareilla on myös oma Facebook-ryhmänsä, Revontulikyttääjät. Ryhmässä jaetaan revontuliennusteita lähes reaaliajassa ja jaetaan omia otoksia sekä kommentoidaan ja arvioidaan muiden kuvia.

– Facebook-ryhmä on tietolähteenä melkeinpä paras. Parhaimmillaan homma toimii niin, että joku kuvaaja lähiseudulta ilmoittaa, että nyt näkyy upeita revontulia. Siitä on helppo lähteä itsekin kuvauskeikalle. Useammin käy kyllä niin, että olen jo valmiiksi kytiksessä jossain ennusteiden mukaan hyvässä paikassa, ja liikun sieltä käsin sitten tarpeen mukaan.

Monta monessa, kaikki riippuu kaikesta

Alkaa tuntua siltä, että öinen Laivaranta ja pala Aitoota on nyt nähty. Jatkamme matkaamme kohti Pälkänettä ja Onkkaalaa. Päätämme suunnata seuraavaksi Rauniokirkolle. Automatkan aikana oppaani kertoo, ettei normaalisti olisi liikkeellä

Valaisevia yöpilviä elokuisella taivaalla. Kuva: Eero Mäki-Mantila

Valaisevia yöpilviä elokuisella taivaalla. Kuva: Eero Mäki-Mantila

tämänkaltaisen yönä. Millä kriteereillä hän sitten suuntaa ulos kuvaamaan? Kysymys aiheuttaa pienen naurunremakan, kaikki riippuu niin paljon kaikesta.

– Kuvausreissut ajoittuvat paljolti sään, mielentilan, revontuliennusteiden, työpäivien sekä vaimon ja toki myös puolitoistavuotiaan tyttären mielipiteen mukaan. Jos pilviennusteet näyttävät vähänkään lupaavilta, kohtalaisillakin revontuliennusteilla tulee liikkeelle lähdettyä vaikka väkisin.

Innokas valokuvaaja kertoo tarkistavansa auringonnousu ja -laskuajat kalenterista ja miettivänsä niiden perusteella kuvausajat. Auringonlaskuja ja -nousuja kuvatessa pieni pilvisyys on yleensä hyväksi, sillä taivas saattaa silloin värjääntyä upeaksi. Täysin pilvetön taivas puolestaan ei yleensä kummoiselta näytä.

– Myös kuunnousut ja -laskut löytyvät helposti, ja myös ilmansuunnat tapahtumiin ovat saatavilla, eli nämä pystyy aika hyvin etukäteen miettimään ja aikatauluttamaan ennen reissuun lähtöä.

Eero Mäki-Mantila.

Eero Mäki-Mantila.

Tämä ei kuitenkaan öiselle tarkkailijalle vielä riitä, sillä tähtitaivaallekin löytyy oma ohjelmansa, jolla pystyy hiukan katsomaan vaikkapa linnunradan suuntaa ja asentoa päivämäärän ja kellonajan mukaan.

– Käytännössä uusikuu sekä auringonlaskun ja -nousun puoliväli on kuitenkin se pimein ajankohta saada kuvia, Mäki-Mantila lisää.

Kuvaajan kulta-aika on kohta käsillä

Saavumme Rauniokirkolle. Täälläkään ei näy lisäksemme ristinsielua. Mäki-Mantila kuitenkin huikkaa, että jos Pälkäneellä törmää yöaikaan toiseen kuvaajaan, niin todennäköisimmin se tapahtuu juuri Rauniokirkolla. Mutta juuri nyt yö ympärillämme on lähes hiljainen, vain vieressä loistavalta Lahdentieltä kuuluu aika ajoin auton hurinaa. Eero Mäki-Mantila katsahtaa tien suuntaan ja sanoo, että on silloin tällöin ajellut Lahdentielläkin siten, ettei ketään ole ennen Lentolan liittymää tullut vastaan. Hän sanoo, että tämä tosin vaatii matkaan lähtemisen puoli neljän, neljän aikaan arkiaamuna.

– Tuohon aikaan saa aika rauhaksiin mennä. Silloin tällöin lähdenkin noihin aikoihin, sillä starttaan töihin usein muutaman tunnin etuajassa. Matka kotoa Kukkolasta Tampereelle taittuisi paljon nopeamminkin, mutta varaan aika usein aikaa kuvaamiseen työmatkan varrella tai jossakin päin Tamperetta, kuorma-autonkuljettajana työskentelevä Mäki-Mantila kertoo.

Lahdentiekin hiljenee huomattavasti öiseen aikaan.

Lahdentiekin hiljenee huomattavasti öiseen aikaan.

Lahdentie on tänäkin yönä hyvin hiljainen. Silloin tällöin ohitsemme sujahtaa auto, mutta muita ääniä ei kirkon kupeessa kuulu. Vielä jokunen aika sitten linnut olisivat saattaneet pitää meille öistä konserttiaan, mutta tähän aikaan syksystä valtaosa niistä on jo suunnannut muuttomatkalle lämpimämpiin maihin. Syksy on kuitenkin pimeässä kuvaamista rakastavalle Mäki-Mantilalle kulta-aikaa. Aamut ovat parhaimmillaan häikäisevän kauniita, sillä yöllä on jo kylmä, ja auringon ensi säteet sekä sumu luovat luontoon taianomaisen tunnelman.

– Kesällä pimeässä kuvaaminen ei juuri edes onnistu. Syksyn ja talven tullen pääsee taas kuvaamaan pimeässä jo aikaisemmin. Pimeässä kuvaamisen kauteni alkaa siis juuri päästä parhaaseen vauhtiin. Pitkinä öinä on hyvin aikaa etsiä uusia paikkoja tähtitaivaan kuvaamiseen.

Mäki-Mantila valokuvaa useimmiten kotikonnuillaan tai lähiseudulla. Pari pidempää kuvausreissua hän on kuitenkin tehnyt, yhden Poriin superkuunpimennyksen perässä ja yhden Sastamalaan.

– Yksi kuvaaja bongasi ottamiani kuvia Rauniokirkosta Facebookissa. Hän pyysi minua kuvaamaan heidän kirkkoaan

Kangasalan tori huokui tyhjyyttä torstain ja perjantain välisenä yönä.

Kangasalan tori huokui tyhjyyttä torstain ja perjantain välisenä yönä.

Sastamalaan. Tein siis syyskuun alussa reissun sinne ja kuvasin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa.

Syksyinen viileys tuntuu jo

Öinen retkemme alkaa olla lopuillaan. Vaikka yö on auton lämpömittarin mukaan lämmin, plus seitsemän astetta, syksyn viileys tuntuu jo. Pipo ja hanskat eivät ole yhtään liikaa. Kuuma kahvi tekisi nyt hyvää.

Eroamme Onkkaalassa. Mäki-Mantila suuntaa kotiinsa ja minä lähden kohti Kangasalaa. Lahdentiellä on liikennettä harvakseltaan. Pitkiä ajovaloja saa kuitenkin räpsytellä tasaisesti päälle ja pois, päälle ja pois, vastaantulevan liikenteen mukaan. Kangasalan keskustan kohdalla päätän kurvata katsomaan, mitä sinne kuuluu. Torilla on rauhallista, ja keskusta ammottaa tyhjyyttään. Ihmisiä ei näy missään. Todellista yömeininkiä. Näyttääköhän täällä erilaiselta viikonloppuöinä, mietiskelen.

Samoihin aikoihin Eero Mäki-Mantila vetää kotioven perässään kiinni Kukkolassa. Vaimo ja tytär ovat jo nukkumassa. Mäki-Mantila laskee kameran ja jalustan eteisen nurkkaan. Siinä ne ovat valmiina taas seuraavaa reissua varten. Millaistahan keliä aamuyöksi luvataan?

Revontulet Suomessa:

- Revontulia virittävät sähköiset hiukkaset lähtevät Auringosta. Näiden hiukkasten määrä vaihtelee 11-vuotisessa jaksossa yhdessä auringonpilkkujen kanssa. Revontulten esiintymistiheys ei kuitenkaan tarkkaan noudata tasaisesti aaltoilevien auringonpilkkujen vaihteluja. Eniten revontulia esiintyy tyypillisesti pari vuotta auringonpilkkumaksimin jälkeen, kun pilkkujen määrä on jo kääntynyt laskuun. Viimeksi auringonpilkkujen maksimi saavutettiin vuonna 2014, joten vuosien 2015–2017 voi odottaa olevan keskimääräistä parempaa revontuliaikaa.

- Revontulia havaitaan tilastollisesti todennäköisimmin Pohjois-Lapissa keskiyön aikoihin. Eteläisimmässä Suomessa Helsingin seuduilla ainoastaan yksi yö kuukaudessa on tilastollisesti mahdollinen revontulten havaitsemiseen. Eniten havainnointia häiritsevät pilvipeite ja muut sääilmiöt sekä asutuksen ja liikenteen valot.

- Revontulten leiskunta vaihtelee myös kellonajan mukaan. Illalla kello 21 (Suomen talviaikaa) keskimääräinen esiintymistodennäköisyys Lapissa ylittää 50 prosenttia. Se saavuttaa huippunsa noin kello 23.30, jolloin on magneettinen keskiyö ja revontuliin liittyvät Maan magneettikentän häiriöt ovat suurimmillaan.

- Lähde: Ilmatieteen laitos

Aurinkotuulen puuskat aiheuttavat revontulia

Revontulten perimmäinen energianlähde on Aurinko, joka syytää avaruuteen sähkömagneettisen säteilyn – lämpösäteilyn, näkyvän valon, ultraviolettisäteilyn ja röntgensäteilyn – lisäksi myös hiukkasia eli aurinkotuulta. Aurinkotuulen puuskat aiheuttavat revontulia ja muita avaruussääilmiöitä. Auringon pinnan tarkkailulla onkin revontulten ennustamisessa keskeinen rooli: kun tiedetään puuskan lähteneen Auringon pinnalta, voidaan ennakoida sen saapuminen Maan lähiavaruuteen yhden tai kahden päivän kuluttua. Lisävarmistuksena voidaan vielä käyttää Maan ja Auringon välissä olevien satelliittien aurinkotuulihavaintoja.

Ilmatieteen laitoksen sivujen lisäksi avaruussätietoja ja revontuliennusteita löytää useilta ulkomaisilta internetsivuilta. Ennusteita kootaan esimerkiksi spaceweather.com-sivustolle, Australian Space Weather Agencyn sivuille sekä ESA Space Weather Web Server -sivustolle. Ennusteita löytää myös osoitteista http://www.aurora-service.eu/aurora-forecast/ ja http://virmalised.ee/monitooring/.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?