Lepäilen turvassa ja lämpimässä kotisohvalla torkkupeittoon käpertyneenä. Perhe ympärillä touhuilee kukin omiaan. Ulkona on pimeää, tuulista ja kylmää, talvi tekee tuloaan. Tähän mukavaan rauhalliseen idylliin tv-uutiset tuovat luokseni ne tuhannet lähimmäiset, joilla ei ole turvaa ja rauhaa, kodin lämpöä rakkaiden kanssa. Sodat, konfliktit, katastrofit ja suuronnettomuudet tapahtuvat jossain kaukana, mutta tulevat joka päivä luoksemme mediassa. Tuntuvat olevan liian isoja ongelmia ratkaistavaksi ja autettavaksi täältä käsin.
Tekisi mieli vain vaihtaa kanavaa viihteen puolelle. Katson silti uutiset loppuun. Liian isoja ongelmia unohdettavaksi, ohitettavaksi. Getsemanessa yksin tuskissaan rukoileva Jeesus pyytää opetuslapsiltaan: ”Valvokaa ja rukoilkaa minun kanssani.” Saman pyynnön Hän toistaa kaikkien tämän päivän turvattomien kanssa ja puolesta meille, joilla olosuhteet on paremmin.
Vaikka emme paljon muuta voisikaan maailman hädän keskellä, niin valvotaan ja rukoillaan edes. Ei nukuta, ei suljeta silmiä toisten kärsimykseltä, soitetaan kirkonkelloja, muistetaan heitä myötätunnon ajatuksin ja rukouksin rauhan ja sovinnon puolesta.
Rukoukset ehkä muuttuvat myös pieniksi rauhanteoiksi, välittämiseksi ja lämmöksi ihmissuhteissa, keinoiksi auttaa sitä yhtä ihmistä, jonka kohtaan tai jonka ruokkimiseksi katastrofikeräykseen antamani kymppi riittää.
Turvallista ja siunattua vastuuviikkoa toivottelee
Päivi Giren
Luopioisten diakoni
