Koko luomakuntamme on rakennettu puolustamaan elämää. Vaikka se on rajallista ja katoavaisuus on keskellämme olevaa todellisuutta, elämä kaikin keinoin pyrkii voitolle. Ajatellaanpa vaikka eläin- ja kasvikuntaa, niiden lukemattomia keinoja pyrkiä pysymään hengissä. Ne etsiytyvät elämälle otollisimmille seuduille, suojautuvat, pakenevat, kätkeytyvät ja puolustautuvat elämää säilyttääkseen.
Sama on totta meidän ihmisten kohdalla. Sisällämme asuu immuunijärjestelmä, joka torjuu vieraita taudinaiheuttajia näin puolustaen elämää. Omien päätöstemmekin kautta teemme kaikkemme, että se jatkuisi mahdollisimman pitkään. Syömme lääkkeitä, käymme lääkärissä, pidämme huolta kunnostamme ja oikeasta ravitsemuksesta. Kun Afrikkaa koettelee nälänhätä tai Lähi-Itää sota, ihmiset lähtevät liikkeelle – elämän tähden!
Uskon, että jokaisen ihmisen sydämeen on kätketty myös iankaikkisen elämän kaipuu. Sen tähden ovat syntyneet uskonnot. Ihan samoin kuin pyrimme varjelemaan ajallista elämäämme, me kurottelemme kohti iankaikkisuutta. Yritämme kaikkemme, että olisimme kerran kelvollisia kohtaamaan Luojamme. Omin voimin se ei ole mahdollista. Me emme pääse ylös Hänen luokseen, emme voi ansaita itsellemme iankaikkista elämää. Jumalalla, elämän synnyttäjällä ja ylläpitäjällä, oli ja on kuitenkin ratkaisu asiaan. Hän itse tuli meidän luoksemme ja toi iankaikkisuuden keskellemme. Jeesuksessa Jumala tuli niin alas, että jokainen, joka tahtoo, pääsee yhteyteen Hänen kanssaan.
Jeesus on aina elämän ja ihmisen puolella. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteilleni ja katsokaa minua. Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” Nöyryys elämän ja Jumalan edessä on ikuisen elämän edellytys. Kun tunnustamme, että omin voimin emme selviä perille ja turvaudumme Jeesuksen apuun, iankaikkisuus saavuttaa meidät. Nyt vielä rajallisena ja rikkinäisenä, mutta yhtä todellisena kuin kerran perillä.
Kari Mikkonen
Pastori, Kangasalan seurakunta
