Olimme sykähdyttävän hienossa konsertissa Kangasala-talossa keskiviikkona 6.9. Saimme kuulla suomalaisen viulumusiikin klassikoita aivan erinomaisesti esitettyinä. Sekä Jaso Sasaki viuluineen että säestäjä Marko Hilpo onnistuivat mainiosti.
Täytyy vain huomauttaa paikalliselle yleisölle, ettei klassisen musiikin konserteissa ole tapana taputtaa joka välissä. Moniosaisten teosten tai useampien säveltäjien lyhyiden opusten välillä ei pidä taputtaa. On odotettava kaikkien osien loppuun, ennen kuin osoittaa suosiotaan. Näin siis viimeiselle kappaleelle ennen väliaikaa ja sitten konsertin lopussa. Erikseen ovat solistin ja kapellimestarin lavalle tullessa annettavat tervetulotaputukset.
Osien välinen hiljaisuus on osa ilmaisua, on Esa-Pekka Salonen kerran sanonut. Ja kerrotaan erään tunnetun kapellimestarin ärähtäneen kesken kaiken taputtaneelle yleisölle: olette moukkia!
Kun Kangasala on nyt oikein kaupunki ja siellä on hieno kulttuurikeskus, niin toivottavasti vanhan maalaispitäjän konserteissa kävijät pääsisivät kaupunkilaisina vähitellen eroon vanhasta tavastaan taputtaa joka soiton jälkeen, niin kuin tangolaulajille ynnä muille kevyen musiikin esittäjille tehdään. Niin, se “maalaisuus” – oli hieno konsertti, mutta salissa oli hämmästyttävän paljon tyhjiä paikkoja. Kangasalla on vielä paljon opettelemista kaupunkilaisiksi ja klassisen musiikin konserttiyleisöksi.
Paul Tiililä
