Ihminen on luotu yhteyteen. Se ilmenee kaikkialla, kaikessa ja monella tavalla, tiedostaen ja tiedostamatta. Tuota palavaa halua päästä yhteyteen, lähelle toista, voisi nimittää rakkauden näläksi. Se asuu ihan jokaisessa sydämessä.
Suomen kielen sanan ”rakkaus” käyttö on kovin laaja-alaista. Se voi tarkoittaa puhujasta tai kuulijasta riippuen hyvin monenlaisia asioita. Kreikan kieli, jolla Uusi testamentti kirjoitettiin alun perin, on ilmaisultaan paljon runsaampi tässä asiassa. Se sisältää kokonaisen ”rakkauksien kirjon” kuvamaan, mitä kaikkea läheisyys voi tarkoittaa.
Filia -sana kertoo ystävyydestä. Kaikki me, joilla on läheisiä ystäviä, ymmärrämme sen arvon. Se on rinnalla kulkemista, auttavaisuutta, keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Vähän toisenlaisen läheisyyden luonnetta kuvaa sana storge. Se on luonnollista, vaistovaraista rakkautta, joka ilmenee mm. vanhempien ja lasten suhteissa samoin kuin heimojen ja sukujen keskellä. Yksi tärkeä rakkauden muodoista on miehen ja naisen välinen eros -rakkaus. Siihen liittyy intohimoa, romantiikkaa, aistillisuutta ja voimakasta halua omistaa toinen itselleen.
Raamattuun on talletettu sana, jota ei löydy kirjallisuudesta mistään muualta ennen Uuden Testamentin syntyä. Kun Jumala halusi kertoa meitä kohtaan kokemastaan ainutlaatuisesta rakkaudesta, mitä ei voi verrata mihinkään muuhun, Hänen piti antaa sille ennen käyttämätön termi, agape -rakkaus. Se on armahtavaa, ihmisen omat mahdollisuudet ylittävää rakkautta.
Inhimillisissä suhteissamme on aina mukana vaatimusta, yksin Jumala voi hyväksyä meidät juuri sellaisina kuin olemme. Sinä ja minä olemme ainutlaatuisen kallisarvoisia Taivaalliselle Isällemme riippumatta siitä, onnistummeko vai emme tai onko päivämme hyvä vai vaikea. Tuo Jumalan kaiken uhraava rakkaus tuli täydellisenä ilmi Jeesuksen ristissä. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän, vakuuttaa Taivaallinen Isämme niin sanotussa pienoisevankeliumissa. Sydämessämme on kaipuu päästä, paitsi lähelle ihmistä, erityisesti lähelle Jumalaa. Hänen yhteydessään kaipuumme saa iankaikkisuuteen ulottuvan täyttymyksen.
Jumala on rakkauden lähde. Uskonkin, että Hänen täydellisen rakkautensa vastaanottaminen on avain onnistumiseen myös meidän ihmisten keskinäisissä, välillä niin haastavissa ja rikkinäisissäkin suhteissa. Kaikki muutkin rakkauden puolet löytävät paremmin paikkansa, kun Jumala saa tilaa elämässämme. Me rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä, lupaa meille Jumalan Sana.
Kari Mikkonen
Pastori, Kangasalan seurakunta
