Tietyt ihanteet, säännöt ja käskyt muodostavat elämällemme sellaiset raamit, joiden puitteissa on turvallista ja hyvä elää yhteydessä toinen toistemme kanssa. Esimerkiksi Jumalan ilmoittama elämän peruslaki löytyy kymmenestä käskystä: mitä hän toivoo meidän tekevän ja mitä jättävän tekemättä. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Yhteiset arvot ohjaavat yhteisten pelisääntöjen rakentamisessa. Ole rehellinen. Kunnioita toisia ihmisiä ja kaikkea elämää. Suojele ja varjele tuhoamisen sijasta. Ole vastuullinen ja säästeliäs. Ja pidä kuitit tallessa.
Jo Raamatun alkulehdiltä lähtien on näkyvissä meitä ihmisiä ohjaavien ihanteiden ja arkisen todellisuuden välinen suhde. Haukkaamme väärää hedelmää selkeästä säännöstä huolimatta. Syntiinlankeemuskertomuksen teema toistuu lukuisin muunnelmin omassa elämässämme. Kompuroimme ihmissuhteissamme, töräyttelemme toisillemme ajattelemattomia kommentteja, tuhoamme luontoa ympärillämme, unohdamme ja hukkaamme oman elämämme tärkeitä lankoja ja kuitteja. Unohdamme lähimmäisemme ja Jumalan. Apostoli Paavali kiteytti asian näin: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room. 7: 19)
Synti sitoo meitä, ja omatuntomme pitää tarkkaa kirjaa siitä, missä kaikessa olemme epäonnistuneet ja tehneet sitä pahaa, mitä emme oikeasti tahdo. Tässä kohdassa armo puuttuu peliin ja kääntää kaiken ympäri. Maailmassa, jossa lähes kaikki on maksullista tai pitää ansaita kovan ponnistelun kautta, Jumalan rakkaus, ansaitsematon armo on jotain täysin mullistavaa. Jumalan suhtautuminen meihin jatkuvasti kompuroiviin ihmisiin, hänelle rakkaisiin luomuksiinsa, on kaikkea muuta kuin kohtuullista ja säästeliästä. Kun teemme hänelle tiliä virheistämme ja rikkomuksistamme, hän repii kuittimme ja toteaa, että kaikki on jo maksettu. Isän taskuun ja Pojan laskuun. Emme voi antaa Hänelle mitään, eikä Hän kysele kadonneiden kuittiemme perään.
Elina Oksanen
seurakuntapastori
Kangasalan seurakunta
