Kun siskoni ja minä olimme pieniä, isäni sepitti tarinoita omilta lapsuus- ja nuoruusvuosiltaan. Jännittävimpiä mielestämme olivat tarinat siitä, kuinka hän oli kaukana korvessa paimenpoikana. Isän tarinat alkoivat aina samalla tavalla: ”Silloin ko mie olin kotona Karjalas…”
Ja minkälaisia tarinoita isämme kertoikaan! Hän oli kohdannut paimenessa metsän petoja. Hän oli rakentanut karhulle heinäsuovaan ansan, hän oli paininut kontion kanssa ja häätänyt suden karjan kimpusta suurta seivästä heiluttamalla. Ihmeellisintä, että isämme oli paimenessa ollessaan lentänyt kotkan selässä ja katsellut ylhäältä kotitaloaan ja Karjalan tuuhettuvia koivikoita. Me tyttäret kiehnäsimme isän kyljessä ja kuuntelimme silmät pyöreinä hänen paimentarinoitaan. Meidän isämme oli rohkea, hän oli suuri sankari. Hän puolusti karjaa metsän pedoilta. Kyllä sellaisesta isästä kannatti olla ylpeä!
Tulevan sunnuntain tekstit kertovat hyvästä paimenesta. Jeesus kertoo vertauksessaan Joh. 10: 1-10 hyvän paimenen ominaisuuksia. Tärkeintä on suuri luottamus lampaiden ja paimenen välillä. Lampaat tuntevat paimenensa äänen, vierasta ne eivät lähde seuraamaan. Paimen puolestaan tuntee omat lampaansa niin hyvin, että pystyy kutsumaan niitä nimeltä. Kun paimen hakee lammastarhasta lampaitaan laitumelle, portinvartija myös tuntee hänet ja päästää tarhaan sisälle. Kun paimen sitten lähtee kuljettamaan laumaansa hyvälle laitumelle, hän kulkee lauman edellä ja lampaat seuraavat häntä.
Jeesuksen kuulijat eivät kuitenkaan ymmärrä vertausta. Jeesus joutuu selittämään, miten hän itse liittyy kertomukseen. Minä olen portti, Jeesus sanoo. Hän lisää, että jos joku tulee sisään hänen kauttansa, hän pelastuu. Tulijalla on kaiken lisäksi vapaus mennä ja tulla, ja hän tulee löytämään vihreän laitumen. Minä olen hyvä paimen, Jeesus sanoo ja lisää, että hän on oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
Paimenen tehtävä nousee Jeesuksen sanoissa suuriin mittasuhteisiin. Hän ei ole suinkaaan vaatimaton paimenpoika, eikä hän huvita kuulijoitaan tarinoilla. Jeesus on vakavissaan, valmiina suojelemaan omiaan. Hän on valmis puolustamaan heitä jopa viimeiseen asti – omalla hengellään.
Jeesuksen sanat vetävät vakavaksi, ja mieleen syttyy kiitollisuus. On mahtavaa ajatella, että meillä on Puolustaja, joka on valmis taistelemaan meidän edestämme pahaa vastaan. Omin voimin emme siihen pystyisikään, vaan on mentävä paimenen selän taakse turvaan. Sieltä pelokas lammas voi varovasti kurkistella.
Jeesus antaa meille turvan, mutta hän lupaa antaa vielä enemmän. – Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Hän on valmis tarjoamaan sellaisen elämän, josta ei puutu mitään. Hänen huolenpitonsa ei lopu, vaan sitä riittää päivästä toiseen. Hän etsii yhä uudet ja tuoreet laitumet.
Marja-Liisa Kuitunen
Padankoski
Kesäasukas
