Kuljetaan ylös Konkintien mäkeä,
tupa on täynnä väkeä.
Aluksi lauletaan Suvivirsi,
idyllinen on tuvan käsin veistetty hirsi.
Joku laulaja ei malta
aloittaa virttä riittävän matalalta.
Avajaisissa kerrotaan monta tarinaa,
ne aiheuttaa hyvää mieltä, ei marinaa.
Vuonna 1964 kivi metsästä tuotiin,
Medelplanin muistokivi luotiin.
Työn touhuun alettiin,
ABC kirjaimet valimossa valettiin.
Tonttikaupassa velvoitetaan muistokiven puhdistukseen,
mikä ei ole aihe ahdistukseen.
Monissa vaakunoissa on lumpeenkukkaa,
metsissä on kontiota ja hukkaa.
Aapiskukko Pälkäneen vaakunassa oli Suomessa ainoa,
Medelplan käytti puusta kaiverrettua painoa.
Puuaapisen merkkivuotena aapiskukko vaakunaan palaa,
toive esitetään salaa.
Medelplan kirjastoksi voisi muuttua Arkki,
nimenmuutostilaisuudessa tarjotaan lapsille karkki.
Liisa esittää kommentin jämäkän,
mikä aiheuttaa naurunrämäkän.
Aapiskukossa on tasa-arvon kannalta huoli,
maskuliininen on kukon sukupuoli!
Vimmun entinen asukas matkapuhelimeen komeasti laulaa,
Kukkolan järvellä on keväällä joutsenten kaulaa.
Whatsapp sovellusta ei ehditä asentaa,
ei se voi kuitenkaan mieliä masentaa.
Pois jää matkapuhelimelta laulajan videokuvat,
mutta viihtyisät on Konkintien tuvat.
Hämäläisten laulun lopussa huolet haihtuu,
jos sana kun muotoon spontaanisti vaihtuu.
Jukka Ollikkala
