Bussista katsotaan Runebergin kotia,
Runebergin aikaan Ruotsi ei käynyt sotia.
Runebergin pojat olivat koulussa kauhukakaroita,
pitkä bussimatka rasittaa pakaroita.
Porvoon lukio oli opinahjo Kuuselan Armin,
30 asteen helle aiheuttaa nitro väelle harmin.
Bussissa tilanne tukalaksi muuttuu,
käymälän ovi poistumisoveen kiinni juuttuu.
Bussikuski ratkaisee ongelman tällä tapaa,
avausnappulaa painaa ja molemmat ovet on vapaa.
Tuomikirkossa ihaillaan kirkkolaivaa,
Jukka lompakosta kolikoita korttia varten kaivaa.
Seinämaalauksessa on Jeesus ja opetuslapsia,
taulua katselee senioreita harmaahapsia.
Haikon kartanossa naistarjoilijat ovat suomalaisia,
kaksi miestarjoilijaa ulkomaisia.
Toisessa miestarjoilijassa on jotain mystistä,
tarjoilija on kotoisin Egyptistä.
Suomalainen vaimo on Pohjois-Karjalasta,
onko parilla yhteistä lasta?
Idyllinen kartanomiljöö ja merimaisema lumoaa,
terassilla Jukka oluen kurkkuun kumoaa.
Ohjelmassa on yllätyksen vuoro,
ex tempore esityksen antaa kuoro.
Jukka unohti ottaa mandoliinin mukaan,
unohduksesta iloinen ei ole kukaan.
En mandoliinilla säestä,
kuoro koostuu vain laulavasta väestä.
Laulujen sanat on internetissä,
huonosti nukutaan hotellin petissä.
Laulut sujuvasti luistaa,
Marjatta sanoja hyvin ulkoa muistaa.
Kajautetaan valssi Kukkia,
missä nostalgisina aikoina uitettiin tukkia.
Lopuksi yhteislauluna raikuu laulu hämäläisten,
ei lauleta lauluja työläisten.
Osmo tekee yllätyssiirron,
komealla tenorilla esittää kappaleen Eero Piirron.
Tuopin jälkeen hotellihuoneen ovi ei aukea,
tukevan aterian jälkeen olo on raukea.
Respassa vastaanottovirkailija uhoaa,
matkapuhelin ovikortin magneettijuovan tuhoaa.
Uudella kortilla oven avaan,
heti ikkunaa avaamaan ravaan.
Kuumuudessa on vaikea nukkua,
käkikään ei enää halua kukkua.
Aamiainen nautitaan lämpimällä ulkoterassilla,
housuista pois on villa.
Tätä turha on salata,
matkustaminen on mukavaa, mutta kiva on kotiin palata.
Jukka Ollikkala
