Arkea teillä ja kabineteissa

Tietoliikenneyhteyksien tärkeyttä korostetaan jatkuvasti. Tieliikenteen yhteyksilläkin on silti yhä merkitystä niin kunnille kuin niiden asukkaillekin. Kangasalla esiteltiin vierailleille kansanedustajille rahoitustoivelistaa, jolta löytyivät niin kehä 2 -tie kuin valtateiden 9 ja 12 kohentaminenkin. Samainen 12-tie on Pälkäneelläkin ollut kunnalla kehitystoiveiden kohteena muun muassa Pälkänevedentien liittymän osalta.

Rahaa tiehankkeisiin on jaettavaksi aina liian vähän, ja jaetutkin rahat kuluvat toisinaan epäkäytännöllisesti. Kuntalaisten toiveita kunnalle tai Ely-keskukselle toisinaan kuullaan ja toisinaan ei. Rautajärvellä voitaisiin kirjoittaa polveileva jännitysromaani siitä, miten turvallinen jalankulkumahdollisuus päätyi ”asukkaiden toiveesta” ensin väärälle puolelle tietä ja lopulta monien vaiheiden jälkeen sinne, minne pitikin.

On hienoa, että tietä saadaan paikattua nopeasti Liikennevirastolle tehdyn kuntoilmoituksen jälkeen. Välttämättä ei kuitenkaan ole taloudellisin ratkaisu, että apu ei tule kabinetista vaan Tienkäyttäjän linjan kautta. Kun samoja kuoppia paikataan puolenkymmentä kertaa laihoin tuloksin, alkaa ainakin tietä kulkeva autoilija miettiä, olisiko samalla rahalla tai pienellä lisäsatsauksella saanut tien kerrasta siihen kuntoon, ettei jatkuvaa ensiapua tarvitsisi enää antaa.