On ilmoja pidellyt

Tulevaa säätä ja sen muutoksia on pyritty ennustamaan aikojen alusta asti. Epävirallisia säähavaintoja on Suomen alueella kirjattu jo 1800-luvulta lähtien. Kiinnostuksemme säätiloihin periytyy ajoilta, jolloin olimme ravinnon suhteen riippuvaisia ilmojen oikuista. Ei ole kovin montaa sukupolvea ajoista, jolloin Suomessa kuoltiin nälkään katovuosien seurauksena.

Sadan vuoden aikana poikkeuksellisia sääilmiöitä ja säähän liittyviä tapahtumia on saatavilla Ilmatieteen laitoksen kuukausi- ja ilmastokatsauksista. Itsenäisyyden ajan ensimmäisenä kesänä 1918 kesä- ja elokuu olivat koleita, mutta heinäkuu suorastaan helteinen. 1920-luvun kesät olivat puolestaan hyvin vaihtelevia.

Radiumliinat olivat tehokas korvike kolean kesän jälkeen. (Tampereen Sanomat 21.6.1927)

Hellekesä 1925

Vuoden 1925 kesä oli itsenäisyyden ajan ensimmäinen todellinen hellekesä. Kaikki hellepäivät keskittyivät heinäkuuhun ja niitä oli yli kaksikymmentä. Alkukesä oli viileä, mutta kesäinen:

Sanotaan, että palokunnan juhlassa sataa aina. Mutta sunnuntaina t.k. 21 päivänä, jolloin Kangasalan V.P.K. vietti vuosi- ja kesäjuhlaansa, ei satanut, vaan vallitsi koko juhlan ajan herttainen kesäinen sää. (Kangasalan Sanomat 27.6.1925)

Heinäkuussa tulivat helteet, joihin oli ylletty viimeksi 1900-luvun alussa. Vuoden 2018 kesä muistuttaakin 1925 kesää. Kovat ukkoset riehuivat heinäkuun lopussa:

Ankara ukkonen ja sen yhteydessä kova myrsky kävi sunnuntai-iltapäivänä Rengon Hattulan—Tyrvännön—Pälkäneen—Kangasalan —Oriveden suunnalla. Puhelinjohdoissa ei se ole tehnyt suuria vahinkoja, mutta valojohtoja se pani epäkuntoon m.m. Pälkäneellä, Pälkäneen Sähkön linjoilla. (Hämeen Maa 28.7.1925)

Heinäkuun 28 päivänä 1925 salamoi. Ukonilma aiheutti kaksi tulipaloakin. (Kangasalan Sanomat 1.8.1925).

Rankkasateita ja tulvia 1927

Vuonna 1927 oli rankkoja, aikakirjoihin jääneitä kesäsateita. Heinäkuu ja elokuun alkupuoli olivat kesän 1925 tapaan helteisiä ja painostavia; rankkasateet keskittyivät heinäkuun loppuun. Monin paikoin vettä tuli yli 40 millimetriä vuorokaudessa. Käytännössä Etelä-Suomi oli loppukesästä veden vallassa.

Ankara ukonilma ”vikuutti puhelinjohtoja, saattoi sähköjohtoja epäkuntoon ja sytytti muutamin paikoin jokusen heinäseipään” (Kangasalan Sanomat 23.7.1927)

Koleat kesät 1928 ja 1929

Vuosien 1928 ja 1929 kesät olivat sateisia ja koleita. Kangasalla, Pälkäneellä ja Sahalahdella odotettiin 1928 kohtalaista vehnä- ja ruissatoa. Lämpötilat olivat 10 asteen tietämillä. Kesäkuun 1928 säitä hallitsivat tuulet, sadekuurot ja pilvinen sää. Poikkeuksiakin oli; mm. sunnuntai heinäkuun 21. päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Juhannuksen sää oli vaihteleva – aurinkoa ja pilveä sekä sateita:

Juhannuksena kaunis sää, joka vain vähäksi ajaksi puolen päivän tienoissa muuttui pilviseksi ja vähän sateiseksi, oli myöskin omiaan kohottamaan juhlatunnelmaa. (Kangasalan Sanomat 30.6.1928)

1930-luvulle tultaessa säät muuttuivat ja vuosikymmen oli poikkeuksellisen lämmin. Epätavallisen lämmin 1930-luku ennen sotaa jäi ihmisten mieliin. Puhuttiinkin ”vanhoista hyvistä ajoista”.

Tuula Vuolle-Selki

Maisemakuva Pälkäneeltä 1920-luvulta. (Tampereen museot, kuvaaja Werner Mauritz Gestrin)

Lähteet:

Hotakainen, Markus 2010, Suomen säähistoria. Keuruu.

Lehdet:

Hämeen Maa 28.7.1925, Kangasalan Sanomat 27.6.1925, 1.8.1925, 30.6.1928, 28.7.1928, Tampereen Sanomat 21.6.1927