Oli pullea neito
veden sylissä.
Aurinko armas
paistoi kasvoille
sulon lämpöisesti ja
vartalo viileni vedessä.
Hän huojui ja kuvitteli
olevansa vesikasvi.
Oi, sitä onnea
järven sylissä.
Sitten
tämä pullea neito
käveli polkua pitkin
Anitan kotiin.
Istui puutarhakeinutuolissa ja
nautti kahvia sekä
hieman sulanutta jäätelöä.
Katseli koivujen vihreyttä.
Tunsi kehon rentouden
ja ajattomuuden hetken.
Oli hetki ajattomuuden,
siinä on kaikki.
Anneli Kokko-Haavisto
Pälkäne
