Kesällä kerran

Oli pullea neito

veden sylissä.

Aurinko armas

paistoi kasvoille

sulon lämpöisesti ja

vartalo viileni vedessä.

Hän huojui ja kuvitteli

olevansa vesikasvi.

Oi, sitä onnea

järven sylissä.

 

Sitten

tämä pullea neito

käveli polkua pitkin

Anitan kotiin.

Istui puutarhakeinutuolissa ja

nautti kahvia sekä

hieman sulanutta jäätelöä.

Katseli koivujen vihreyttä.

Tunsi kehon rentouden

ja ajattomuuden hetken.

Oli hetki ajattomuuden,

siinä on kaikki.

 

Anneli Kokko-Haavisto

Pälkäne