Kerran eräs helluntaiseurakuntaan kuuluva ystäväni kysyi minulta, mikä armolahja minulla on? Mitä olisin siihen vastannut? Olisinko sanonut, että minulla on opettamisen armolahja? Enhän minä tiedä, uskooko joku todistukseni tähden, oppiiko joku ymmärtämään Jumalan aikeita opetukseni tähden. Olisinko vastannut hänelle, että minulla on rukouksen armolahja? Sitäkään en saattanut sanoa, sillä eihän minun syntisestä hengestäni saa irti vanhurskautta, eikä minun ruumiistani irti jumalallisuutta. Ajatukseni ovat usein turhia ja mielettömiä, siispä en sitäkään saattanut vastata. Minun käsilläni ei ole tapahtunut ihmeitä, joista olisivat monet Herraa kiittäneet, niistä on enemmänkin tullut pahan välikappaleita, siispä en voinut sanoa, että minun armolahjani olisivat ihmeiden tekemisen voima.
Minun ystäväni ja tuttavani ovat olleet sairaat, ja heidän puolestaan olen rukoillut, mutta ketään en ole parantanut, enpä siis voinut sanoa minulla olevan myöskään parantamisen lahjaa. Joku on Jumalalta saanut armolahjan auttaa muita, joku toimia johtajana tai puhua kielillä, mutta minua Herra ei ole millään näistä siunannut niin, että olisin sen huomannut. Mitä olisinkaan siis vastannut, miten kertonut olevani Herran oma, kun en saa rutistettua itsestäni irti ihmeen puolikastakaan, enkä kestään ole saanut tehtyä Herran omaa?
Silloin en tiennyt mitä vastata, mutta nyt on Herra vastannut minulle, kertonut minulle suuressa armossaan, mikä on minun armolahjani! Se armolahja ei ole armolahja, jota ystäväni etsi, eikä se ole armolahja jota maailma etsii. Monet kyselevät ihmeitä, monet etsivät parantajia ja juoksevat kokouksissa etsien Jumalan voimaa sieltä mistä sitä löydy. Armolahjani ei ole vain minulle, sillä eihän Herra anna lahjojaan vain yhden ihmisen iloksi, vaan koko maailmanlaajan kirkon hyväksi.
Minä olen tehnyt syntiä, ollut paha ja kuriton, mutta armolahjani korvaa sen kaiken. Sitä en minä ole ansainnut, sillä eihän se silloin olisi armosta eikä se olisi lahja. Sen olen saanut täysin ilman ansioita, täysin ilman omaa voimaa tai taitoa. Armolahjani on yksin Herralta tullut, ja se on ihmeellinen ja hyvä. Se armolahja ei ole hetkellinen ja ohimenevä. Kuin Herrammekin, se kestää tulen ja jään, se kestää tuulen ja tuiskeen. Sitä eivät vavisuta maanjäristykset, eikä sitä saa pois millään, sillä se on istutettu niin vankalle pohjalle, onhan se rakennettu Kristus-kalliolle. Se ei katoa, eikä se kulu, se ei huku eikä sitä voi minulta varastaa tai ottaa pois, sillä niin lujasti se on minuun istutettu.
Jos saisin ansioni mukaan, ei minulla olisi tätä lahjaa, vaan kaikkea pahaa. Jos minä saisin palkan ansioistani, kuinka ikävää se olisikaan. Kaiken mistä riemuitsen, sen on Herra antanut aivan ilmaiseksi. Mikä onkaan se armolahja mikä minulla on? Näin sanoo Jumala apostoli Paavalin kautta, Roomalaiskirjeessä: Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Niin kuin ei anneta muitakaan armolahjoja vain yhdelle, niin ei anneta tätäkään, vaan se jo annettu kaikille jotka on kastettu ja jotka tahtovat ottaa sen vastaan lahjana, vailla omaa ansiota.
Pertti Pehkonen
Teologian opiskelija Joensuu/Aitoo
