Hirvijahtiin joukko aamulla kiiruhtaa
ja pian haukku metsästä kajahtaa.
Passeissa ovat ampujat kuumissaan,
mihin suuntaa saalis kulkuaan?
Nuori hirvikoira soolonsa aloittaa
ja sonnin kookkaan salolta esiin saa.
Terhakkaasti se pysäyttää kruunupään,
koiramiehen kohti jo hiipivän näen.
Varoen jää hän kätköön näreikön läheisen,
ja aseensa jo kohottaa tähtäykseen.
Mutta valpas saalis karkaa haukultaan
ja juosten viidan kätköön katoaa.
Tarkkana on tien reunan passimies,
osaava ampuja sarvipäälle kuoloa ties.
Pian laukaus kaiuttaa maisemaa
ja salojen valtias jo sekoaa askelissaan.
Kuolo nyt kangistaa kulkua sen,
sammalikkoon hirvaan sortaen.
Koira heti haukkuen kohteensa omistaa,
ja sen ruhoa karvoista kiskoen ravistaa.
Kun ampuja saapuu kaadolleen,
hän toteaa kuninkaan henkensä heittäneen.
Passimiehet paikalle kutsutaan
ja ruhoa ryhdytään siivoamaan.
Kaatajalle kättä annetaan
ja havutunnus jahtilakkiinsa laitetaan.
Hei jahtiveikot!
– Nyt on ryyppy paikallaan!
Antti Nikkinen
