Seurakunnan talousahdingon jatkoriimit

Eletään seurakuntavaalien vaihetta,

seurakuntavaaliliite antaa jatkoriimeille aihetta.

Ketään seurakunnan työntekijää ei irtisanota,

torikahviossa ja kirkkokahveilla ei ketään janota.

Eläkkeelle jääville ja poismuuttaville ei palkata ketään tilalle,

näin saaduilla säästöillä seurakunnan talous ei mene pilalle.

Kun jotkut seurakunnan työntekijät haluaa lopetella,

vapaaehtoiset voi heidän työtehtäviä opetella,

pientä korvausta vastaan kertovat lapsille jumalan armosta,

uskon tuovasta toiminnan tarmosta,

sekä Jeesuksen sovitustyöstä,

säästöillä seurakunnan taloutta ei voi ahdinkoon syöstä.

Seurakuntatalon paikka kirkon vieressä on paras,

vaikka sakastissa jumalanpalveluksen aikaan vieraili varas.

Seurakuntatalon torikahviolla on perinnettä

lähellä Syrjänharjun rinnettä.

Luen tässä kirkkovaltuustolle lakia:

Seurakuntataloa ei saa purkaa sisäilmaongelman takia.

Pahiten sisäilmasta kärsiville väistötila työhuoneen korvaa,

tee se itse piirin miehet puutöitä lähetystyön hyväksi sorvaa.

Seurakuntatalon tilaisuudet korkeintaan kaksi tuntia kestää,

tässä ajassa ei oireilla, mikä purkamisen järkevyyden estää.

Nuorten leirejä Seitsyessä pidetään verrattain harvoin,

torikahvion aikaan lähetykseen varoja kerätään arvoin.

Leireille tilat voidaan vuokrata Pilistverestä,

messussa viini muistuttaa ristiinnaulitun Jeesuksen verestä.

Seitsyen myyminen aiheuttaa seurakuntalaisille haikeutta,

mutta on ajateltava taloustilanteen vaikeutta.

 

Seurakunnalla on säästöjen kuuri,

pappila on tarkoitukseensa turhan suuri.

Pappila voidaan saneerata Pöllökartanon tapaan,

asukkaille tarjoaa yhteisen keittiön ja oman huoneen vapaan.

Lämmityskulujen poisjääminen ei paljon säästä,

säästöt ei seurakuntaa talousahdingosta päästä.

Tässä on kuitenkin oivallus, ahaa!

Pappilan myynnistä saadaan paljon rahaa.

 

Säästösyistä kirkoissa harvemmin kuullaan urkujen soittoa,

kirkkolain mukaan seurakunta ei saa tuottaa voittoa.

Hautaustoimeen ei saa käyttää kirkollisveroja,

tässä asiassa muihin seurakuntiin ei ole eroja.

Hautojen hoitosopimuksia ei enää tehdä ainaiseksi,

rahatilanne on muuttunut lainaiseksi.

Kirkkolakiin vaadittava on muutosta,

etteivät haudat kärsi hoidon puutosta.

 

Jukka Ollikkala