Roholan alueen myymättömät tontit ovat herättäneet keskustelua Pälkäneen vetovoimatekijöistä. Eikö niitä ole tarpeeksi? Onko Pälkäne liian kaukana? Mistä kiikastaa?
Vetovoiman pisteytys
Töissä ollessani tehtäviini kuului selvittää tämän tapaisia asioita kun haettiin uusia sijaintipaikkakuntia uusille tehtaille. Laadin pisteytystaulukon, jossa otettiin huomioon muun muassa alueen keskeinen sijainti ja liikenneyhteydet, teollisuudelle sopivien tonttien saatavuus ja kunnallistekniikka, onko työvoimaa, onko asuntoja, onko tarpeeksi palveluita ja niin edelleen. Lisäksi edellytettiin, että paikkakunnalla on lukio, kansalaisopisto ja VPK. Selvitettiin myös vapaa-ajan viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä kuten harrastustilat eri urheilulajeille.
Pälkäneen pitäisi nyt tehdä samoin eli arvioida omat vetovoimatekijänsä, ja kun puutteita taitaa olla, ryhtyä toimenpiteisiin. Maksoi mitä maksoi, uudistuttava on. Siis jos halutaan saada ne tontit kaupaksi ja Pälkäneen kasvu-uralle.
Tiestö kuntoon
Mitä plussaa täällä on? Hyvät liikenneyhteydet eri suuntiin, kyllä, mutta bussivuoroja ei ole tarpeeksi. Paikkakunnan omat liikenneväylät eivät ole tyydyttävässä kunnossa, esimerkiksi Onkkaalantie ja Keskustie pitäisi kerrankin päällystää kunnolla ja rakentaa hyvät yhteydet Roholan alueelle ja teollisuustonteille. Ei kai Roholasta kukaan tontteja varaa ennen kuin siellä on kunnallistekniikka valmiina ja tiet sekä kevyen liikenteen väylät päällystettyinä ja valaistuina kunnossa.
Huomiota siisteyteen
Tuolla manner-Euroopassa matkailleet ovat ihastelleet saksalaisten, sveitsiläisten ja itävaltalaisten romanttisia pikkukyliä. Pieniä ja vähän suurempiakin taajamia, joissa on kaikki palvelut ja ennen muuta: silmiinpistävä siisteys ja jonkinlainen viehättävyys. Paikallisten tuotteitten tarjontaakin on, kylän oman juustolan ja maalaismakkaran tekijän puodit ovat auki. Mukava kapakkakin löytyy ja pikkuinen konditoria.
Kattakaa nyt vihdoin se rauniokirkko
Kun ajattelemme Pälkäneen vetovoiman lisäämistä, resepti on tämä: Kunnan pitää erottua muista selvästi. Positiivisella tavalla ja monipuolisella tarjonnalla. Yksi asia, joka hämmästyttää minua tavattomasti, on se, ettei rauniokirkon kattamishanke siihen liitettävissä olevine palveluinen etene laisinkaan. Tämä pitäisi tajuta myös kunnan päättävissä elimissä. Nykyaikana on turisteille ja ohikulkijoille tarjottava jotakin erikoista, ja valaistu, katettu rauniokirkko valonäytelmineen, konsertteineen ja hartaustilaisuuksineen olisi kiistatta erinomainen vetovoiman lisääjä. En voi olla ihmettelemättä, miten pälkäneläiset ovat niin passiivisia asian suhteen.
Korkeatasoista arkkitehtuuria
Onkkaalan – siitähän tässä pääasiassa on kysymys – rakentamista olisi tiivistettävä ja olemassa olevan rakennuskannan ulkoasua kohennettava. Pihojen ja kadunvierien on oltava siistejä. Uudisrakennusten täytyy olla vau-arkkitehtuurin luomuksia, joita tullaan kauempaakin katsomaan. Siwan tontille mahtuisi kerrostalo. Kunnalla ja seurakunnalla saisi olla yhteinen puutarhuri, joka huolehtisi yleisten alueiden ja puistoiksi kaavoitettujen tonttien sekä hautausmaiden hienosta kunnosta.
Sveitsissä kunnat ovat hyvin tarkkoja siisteydestä. Kunnan viranomaiset tekevät ahkerasti ympäristökatselmuksia ja antavat määräyksiä, kun huomaavat kunnostettavaa. Jos asiaa ei hoideta määräajassa kuntoon, kunnan työntekijät käyvät hoitamassa asian, ja sitten kunta laskuttaa omistajaa. Entä Pälkäneellä? Lastenlinnan alueella jonkin tien vierustoilla kasvaa melkein parimetrinen pujoviidakko, eivätkä Onkkaalantien alkupäässä kiinteistön omistajat taida tietää, että tontin ja tien välinen alue olisi heidän vastuualuettaan, ei, siellä nokkospuskat rehottavat iloisesti.
Vesistöt hyötykäyttöön
Kostianvirtaa ei ole vieläkään osattu tai uskallettu hyödyntää. Ainakin pohjoispuolen rannalle olisi saatava kaunis kävelyreitti. Vanhan meijerin alue voisi olla todellinen turistikeidas, jos rakennus kunnostettaisiin esimerkiksi kädentaitajien käyttöön, sinne pieniä myymälöitä ja kahvila, rantaan vierasvenesatama. Tiedän kyllä, että alueet ovat yksityisomistuksessa, mutta kaavoituksella niiden käyttötarkoitusta voidaan muuttaa ja kunta voisi jopa käyttää pakkolunastusoikeuttaankin, jos vapaaehtoisiin kauppoihin ei päästä.
Vesistöjen laajamittainen hyödyntäminen on tainnut unohtua kokonaan. Kukkian suunnalla tosin tapahtuu aika ajoin jotakin. On oikeastaan vähän kummallistakin, ettei Roineen, Mallasveden ja Pälkäneveden ”armaisilla aalloilla” ole enemmän liikettä. Kunpa saisi edes jonkin vanhan laivan seilaamaan Valkeakosken – Kankahuven reittiä. Melojille ja soutajille riittää reittejä, mutta tapahtumat puuttuvat.
Tapahtumia, tekemistä
Viihtyvyyteen sisältyy tietynlainen ”urbaani pöhinä”, jolla tarkoitetaan kivoja kahviloita, hyviä ravintoloita, museoita, gallerioita. Vaikka peruspälkäneläinen mököttäjä näistä viis veisaakin, niin ne Roholan alueen uudisasukkaat saattavat sellaista kuitenkin kaivata, jopa vaatia, ostopäätöstä harkitessaan.
On hyvä, että kunnassa on jo sellainen vetovoimatekijä kuin Sappeen Matkailu-keskus, jonka toiminta tuntuu uudistuvan jatkuvasti. Myös Laitikkalan elinvoimainen alue on hyvä esimerkki muullekin Pälkäneelle. Perinteitäkin on ylläpidettävä, kuten Onkkaalan WPK:n kesäjuhlat ja Aitoon Kirkastusjuhlat.
Jotta jokin kunta menestyisi, sen olisi oltava jatkuvasti kasvu-uralla. Silloin se vetäisi puoleensa uusia asukkaita, nämä vaatisivat uusia palveluita ja kasvu jatkuisi.
Mutta jos jotakin ei tehdä, ja pian, taantuminen on nurkan takana ja kahvilat sulkevat ovensa, yritykset kiertävät kaukaa. Sisäänpäin kääntyneisyys karkottaa tulijoita.
Hirvenkaatajia ulkomailta
Esimerkkejä voisi keksiä paljonkin. Yksi voisi olla paikallisten hirviporukoiden yhteishanke järjestää kovalla hinnalla ulkomaalaisille metsästäjille hirvisafareita perinteisin suomalaisin kaatoseremonioin. Talvella taas voisi olla jonkin matkatoimiston kanssa sovittava pilkkitapahtuma vaikka englantilaisille. Tällaisten järjestäminen edellyttää, että kunnassa on tarpeeksi hyviä majoitustiloja, millä tarkoitan vähintään 3- tai 4-tähden hotelleja. Rikkaille ulkomaalaisille kaiken pitää olla viimeisen päälle, eivät ne muuten tule toista kertaa.
Pirkanmaan ostoskylä Pälkäneelle
Olen Italiassa käynyt yhdessä ostoskylässä. Suomeen perustellaan juuri ensimmäisiä. Miksei seuraavaksi Pälkäneelle? Sille olisi tilaus juuri nyt, ennen kun joku muu sen keksii. Ostoskylän yhteydessä voisi olla se hyvä ravintolakin. Ensi luokan ravintolassa on valkoiset liinat pöydillä, pöytiin tarjoilu ilman noutopöytiä. Sen ei tarvitse tarjoilla fine dinig-annoksia, hyvin valmistettu herkullinen ruoka on tärkeämpi asia kuin kastikekiemurat lautasella. Tarjoilun pitää sujua ja tarjoilijoiden olla sujuvasti monikielisiä. Ja suuri osa aineksista paikallisilta tuottajilta!
Roholasta Pälkäneen Eira tai Kauniainen eikä mitään tuppukylää
Ai niin, se Roholan alue. Kunnallistekniikka nyt ensin kuntoon kaikkine kaapeleineen ja istutuksineen. Ainakin alueelle johtavan pääväylän tulisi olla bulevardimainen ja Kostianvirran rannalta pitäisi löytyä venesatama. Kun uudelle hienolle alueelle tulee hyvätuloisia omakotiasujia, niin kyllä he haluavat harrastaa veneilyä ja tarvitsevat sataman. Ja lapset uimarannan. Kyllä tällaisille perusasioille on löydyttävä tilaa.
Mutta se tonttien markkinointi. Käyttäkää asiantuntijoita, järjestäkää esittelyjä kuljetuksineen Tampereelta. Ei hintoja pidä alentaa vaan pikemmin korottaa, ettei alueesta tule Roholan slummia. Niin, ja vetovoiman takia saattakaa se iänikuinen Tavasekin päätökseen.
Paul Tiililä
