Joulusta … jouluun
kuljen mä elon polkua eespäin vaan,
mut malttaa mun täytyis joskus seisahtaa
edes hetkeksi vaan ja katsoa taa.
Varjonko taa olen jättänyt vaan
mut elon polku jatkuu vaan,
niin jatkaa mun täytyy matkaa taas,
tätä elämän polkua mutkittelevaa,
jonka päätä en nähdä mä saata,
se tulee vastaan aikanaan.
Sitä aikaa en tiedä
sen tietää luoja vaan.
Siellä missä levon ja rauhan saan,
joulusta jouluun kuljen mä taas.
Niin montako joulua vielä viettää saan
kera uskovien kautta maan.
Niitä monta olen jo jättänyt taa,
vain muistojen kynttilät ne kirkastaa.
Joulusta jouluun
jo joulu on eessä taas,
sitäkö vielä yhdessä juhlitaan,
herramme pojan varpajaisia… mahtavaa.
Sitä nöyränä odottakaamme,
joulusta … jouluun.
M. Laatikainen
