Vanhat konstit eivät kaikissa asioissa ole parempia kuin pussillinen uusia, mutta omat hyvät puolensa niissä aina on. Siinä missä esimerkiksi nykyaikaisella kameralla kuvaava säätää kameransa asetuksia nopeasti nappia painamalla ja nappaa samasta kohteesta hyvän lopputuloksen varmistamiseksi vähintään 50 kuvaa, vanhalla filmikameralla kuvaava joutuu hieman pohtimaan. Jos kameran sisällä on 24 kuvan rulla, kuinka monta kuvaa raaskii samasta kohteesta ottaa, jos samalle filmirullalle on tarkoitus ottaa vielä otoksia muistakin kohteista? Filmikameralla kuvaamisessa on myös aina oma jännityksensä: lopputuloksen näkee vasta kun rulla on täynnä ja käyty kehittämässä.
– Filmikameralla kuvaaminen opettaa kärsivällisyyttä. Toki nykyaikaisten kameroiden tekniikka on ihan omaa luokkaansa, mutta vähintään nostalgiannälkään tekee hyvää kuvata välillä vanhoillakin vehkeillä, Eero-Veikko Niemi lisää.
Valokuvausta harrastava ja sitä sivutyökseenkin tehnyt Niemi naurahtaa, että oli vähällä lopettaa rakkaan harrastuksensa siinä vaiheessa kun siirtyminen digikameroihin alkoi toden teolla.
– Pidin taukoa kuvaamisesta, kun tuntui, ettei homma ole enää ollenkaan samaa kuin aiemmin. Mutta samaa hommaahan se edelleen on, tekniikka on vain nyt erilaista, Niemi myöntää nyt.
Omat kamerat rakennussarjoista
Eero-Veikko Niemi piti syksyn ajan Rautajärvellä Valkeakoski-opiston ”Kokoa oma kamera” -ryhmää. Ryhmäläiset kokosivat kukin oman Konstruktor F- filmikameran ja kuvasivat kokoamillaan kameroilla kuvia. Kuvat olivat näytteillä Mikkolan Navetalla joulukuussa.
– Konstruktor-kameroilla ei voi säätää valotusta tai aukkoa, etäisyyttä pystyy hieman säätämään. Ryhmäläiset kuvasivat innokkaasti, ja vanhoista kameroista syntyi monta hyvää keskustelua, Niemi kertoo.
Ryhmä kokosi kameransa valmiista rakennussarjasta, jossa on 70–80 osaa. Kamerat koottiin kolmen illan aikana. Avuksi tarvittiin sorminäppäryyden lisäksi vain pientä ruuvimeisseliä.
Konstruktor-kameralla kuvatessa pitää muistaa muutama nyrkkisääntö: kuiluetsin ylös, etäisyyden säätö arvioimalla, viritys ja filmin siirtäminen eteenpäin. Näiden toimenpiteiden jälkeen on valmis ottamaan kuvan.
– Jos filmiä ei muista siirtää eteenpäin, kuvat valottuvat rullassa samaan ruutuun. Jos näin käy, jälkikäteen asiaa ei voi enää korjata mitenkään.
Rautajärven ryhmäläiset napsivat kameroillaan kuvia esimerkiksi pihoista, maisemista ja ihmisistä. Kuvat kehitettiin tamperelaisessa perinteiseen valokuvaustekniikkaan erikoistuneessa PhotoStella- liikkeessä.
– Kuvista tuli oikein hienoja. Siitäkin huolimatta palaamme keväällä taas ruotuun ja alamme opiskella jälleen tietotekniikkaa, kuten tämän ryhmän kanssa on jo useamman lukukauden ajan tehty, Eero-Veikko Niemi kertoo.
