Joillakin oli enemmän sitä, toisilla enemmän tätä. 2000-luvun alussa valtio halusi kuitenkin tasapäistää kuntia ja niiden palveluja. Siitä alkoi kehitystä läheltä seuranneen kuhmalahtelaisen Jarmo Kivinevan mukaan kuntien vaikeuksien taival.
– Kuinka monta selvitystä ja lausuntoa onkaan tehty esimerkiksi kymmenen viime vuoden aikana ja tuhlattu virka-aikaa valtavat määrät, hän huokaa.
Kivineva ei itse pitänyt kuntien lähtötilannetta – joillakin on enemmän sitä ja toisilla enemmän tätä – ongelmallisena, koska linjaukset ja valinnat olivat kunnissa itse tehtyjä ja poliittisilla päätöksillä muutettavissa. Luovilla ja näppärillä pienillä kunnilla – kuten silloisella Kuhmalahden kunnalla, jonka kunnanjohtajana Kivineva työskenteli – oli jopa etulyöntiasema isoihin nähden.
– Oli mielestäni hienoa, että valtuutettu pystyi päättämään, miten juuri heillä asiat priorisoidaan. Meillä oli monta asiaa paremmin, vaikka oli toki huonomminkin. Lisäksi meillä oli tiivis nelikko Sahalahden, Luopioisten ja Pälkäneen johtajien kanssa. Erityisesti Luopioisten Haapasen Raunon kanssa yritimme oikoa monessa asiassa mutkia, hän sanoo.
Pienten yhteistyö toimi, ja Kivineva myöntää laskutoimituksesta 1+1+1+1 syntyneen usein lopputulokseksi 5 tai jopa 6. Se sai osaltaan hänet innostumaan seutuyhteistyöstä, josta hän sitten teki pro gradu -tutkielmansakin – 20 vuotta myöhemmin kuin oli tarkoitus.
Uran loppumetreillä Pirkanmaan liitto myönsi Kivinevalle heraldikko Harri Rantasen suunnitteleman Pro Pirkanmaa -mitalin erittäin ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä Pirkanmaan maakunnan hyväksi.
Liikkeellelähdöstä
Urheilusta, historiasta ja uskonnosta kiinnostunut nuorukainen sai alaluokilla parikin innostavaa opettajaa. Kun Kurikan taloustietokisasta lohkesi vielä palkinnoksi kynä ja suulaus toi eteen paikan kouluneuvostossa, alkoi kunnallisala näyttää omimmalta uravalinnalta. Tämä vahvistui myöhemmin Tampereen yliopistossa alkaneiden opintojen aikana.
Kun Eeva-vaimo sai sittemmin työpaikan opettajana Tampereen kaupungilta, alkoi Jurvan, Köyliön ja Pielaveden jo nähnyt Kivineva miettiä, mahtaisiko lähiseudulla olla töitä tarjolla. Kuhmalahdelta aukesi kunnanjohtajan paikka, johon 28-vuotias Kivineva haluttiin.
– Olivathan ne aika rohkeita, kun ottivat nuoren klopin kunnanjohtajaksi. Se oli varmaan kuitenkin niin päin, että he halusivat muutosta eivätkä urautunutta kaveria. Niin meistä tuli sitten kuhmalahtelaisia, Kivineva tuumaa.
Kunnanjohtajuudesta
Monen mielestä nuukailuun nyykähtäneen Kuhmalahden saattoi nähdäkin tarvitsevan muutosta. Kuntaliitoskeskusteluja oli jo käyty 1970-luvun puolivälissä, ja Kivinevan astuessa puikkoihin haluttiin katsoa, saadaanko Kuhmalahti vielä voimiinsa.
Heti vuonna 1985 kuntaan valmistui ensimmäinen tulevaisuutta luotaava suunnitelma, jota nykyisin kutsuttaisiin kuntastrategiaksi.
– Yhden osalta se ei toteutunut. Työpaikkoja ei saatu syntymään, ja kateellisina katselimme Luopioisia… 1990-luvulla muutimme suuntaa ja päätimme satsata asumiseen, kun paukut eivät riittäneet työpaikkoihin.
1990-luvulla tullut uudistus, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon rahat tulivat kunnalle omaharkintaiseen käyttöön asukkaiden määrän ja iän perusteella, loi pohjan jo aiemminkin mainitulle pienten kuntien kukoistukselle.
Sitä ennen valtion määrärahaohjaus oli ollut hyvin tiukkaa.
– Muistan, kun ympäristöpuolelle oli kerran ostettu kaksi tynnyriä 50 markalla. Lääninhallituksesta soitettiin perään ja kyseltiin selvitystä niiden käyttötarkoituksesta. Vastasin, että helpommalla päästään, jos vaikka vedät ne punakynällä yli ja maksan ne sitten omistani, jos tilintarkastaja niin vaatii.
Kuntaliitoksesta
Vuoden 2008 kuntavaalit pyörivät Kuhmalahdella selkeästi kuntaliitoksen ympärillä. Kun uusi valtuusto kokoontui ensi kertaa, haluja oli enemmän kuntaliitoksen selvittelyyn kuin oman kuntastrategian päivittämiseen.
Kangasalan kunnanjohtajan Jukka Mäkelän kanssa oli asian kääntymistä tähän suuntaan jo sivuttu. Kivineva ei itse ottanut liittymiskeskusteluissa kantaa suuntaan tai toiseen.
– Olin päättänyt, että olen siinä vain töissä. Katson, että prosessi menee oikein ja päättäjät päättävät. Tiesin, että yksimielisyyttä asiassa ei saada kuitenkaan enkä aiheuta muuta kuin itselleni kiusaa ottamalla kantaa, hän toteaa.
Tehtyjä ratkaisuja Kivinevalla ei ole ollut muutenkaan tapana jäädä märehtimään.
– Mieluummin vain todetaan, että silloin tehtiin näin ja mitenkäs tehdään nyt. Olen enemmän nytku-ihminen kuin sitku-ihminen.
Kivineva tiesi, että tulevat työtehtävät Kangasalla olisivat mielenkiintoisia. Kävi ilmi, että ammattikoululle pitäisi miettiä uutta paikkaa mielellään Pikkolasta ja Lamminrahkan aluetta laittaa alulle.
Luottamushenkilöistä
– Olen aina ihaillut luottamushenkilöitä siitä, että he antavat omaa aikaansa vapaaehtoisesti kunnan asioiden hoitamiseen, Jarmo Kivineva tunnustaa.
Hän luokittelee luottamushenkilöt omaa asiaa ajaviin, ryhmän tai kaverin asiaa ajaviin ja kunnan sekä yhteisön asialla oleviin. Näistä viimeksi mainittujen Kivineva arvioi pysyvän kunnallispolitiikassa mukana pisimpään.
– Olen tainnut tehdä yhteistyötä kahdeksan valtuuston puheenjohtajan kanssa ja kymmenen hallituksen puheenjohtajan kanssa. Pääosin kaikki ovat olleet hyviä ja sitä kolmosryhmää.
Työn puolesta Kivineva on vuodesta 1982 lähtien viettänyt illan jos toisenkin kunnanhallitusten ja -valtuustojen kokouksissa.
– Totesin vaimolle jo silloin, että maanantai-iltaisin minua ei hirveästi kotona näy.
Vuodenvaihteessa tämä muuttui. Kehitysjohtaja ja entinen kunnanjohtaja Kivineva jäi eläkkeelle.
Tulevaisuudesta
– Olen aina ollut kova matkustelemaan. Nyt kun vaimokin on eläkkeellä, reissuja voi tehdä muulloinkin kuin viikoilla 9 ja 42 – ja lähteä vaikka pidemmällekin matkalle, eläkeläinen Kivineva suunnittelee.
Jalkapallon MM-kisoissa Pietarissa viime kesänä oman arvokisadebyyttinsä tehnyt Kivineva innostui suurtapahtuman tarjoamasta elämyksestä niin, että aikoo osallistua niihin jatkossakin.
Kun aikaa on, hän viihtyy tuttuun tapaan laskettelemassa tai metsässä kävelyretkillä. Aika kuluu myös ”Parkanon tukikohdassa” Kuivasen tilalla puuhaillessa.
Uuden elämän ensimmäinen tavoite on kirkkaana mielessä.
– Todennäköisesti menen ostamaan uudet sukset.
