Timo Keskitalo kertoi loppiaisen lähetystapahtumassa, että on olemassa kolmenlaisia kulttuureita: Pelko-, syyllisyys- ja häpeä -kulttuuri. Kulttuureita ohjaavat voimat on vielä helpompi ymmärtää, jos niille määritellään vastaparit. Pelon vastakohta esimerkiksi afrikkalaisissa kulttuureissa on voima. Länsimaisen syyllisyyskulttuurin vastavoima on vapaus tai vapautus. Häpeän vastakohta taas on kunnia. Raamattu on syntynyt näiden kolmen kulttuurin leikkauspisteessä. Kaikki nämä kolme näkökulmaa löytyvät siis Raamatusta. Me olemme kuitenkin tottuneet lukemaan Raamattua länsimaisen kulttuurin silmälaseilla. Paavalin, Augustinuksen ja Lutherin opetusten vuoksi kysymys syyllisyydestä ja armosta ohjaa meidän tapaamme ymmärtää Raamattua. Siinä ei ole mitään vikaa: Syntisen vanhurskauttaminen yksin uskosta Kristuksen tähden on valtavan suuri aarre. Mutta jos emme tiedosta, että Raamatussa on myös muiden kulttuurien näkökulmat, jotkut kertomukset eivät avaudu meille tai ymmärrämme ne väärin. Yksi esimerkki tästä on viime sunnuntain evankeliumi, jossa kerrotaan Jeesuksen tekemästä viini-ihmeestä Kaanaan häissä (Joh 2). Moni meistä on pohtinut: miksi tämä piti tallentaa Raamattuun? Juuri saman evankeliumin lopussa on maininta, että materiaalia kirjaa varten olisi ollut vaikka kuinka paljon (Joh 21:25). Tässä kertomuksessa ei mainita yhtään parantumista. Kukaan ei saa syntejään anteeksi eikä Jeesus varsinaisesti opeta mitään.
Onko evankeliumin kirjoittajalle tapahtunut virhearvio? Ei ole. Avain kertomuksen ymmärtämiseen on häpeä. Jeesuksen äidillä näyttää olevan jonkinlainen rooli keittiön puolella, sillä hän huomaa ongelman tarjoilussa. Lähi-idän kulttuureissa vieraanvaraisuus on hyvin tärkeää. Häät ovat siellä vieraanvaraisuuden mestaruuskilpailu. Jos viini olisi loppunut kesken, se olisi ollut äärimmäinen häpeä. Nuo häät olisi muistettu vain siitä. Vuosikymmeniä niitä olisi kauhisteltu, ja niitä olisi ilkuttu nauraen. Ajan myötä olisi ehkä unohdettu, kenen häät ne olivat. Mutta suku ja kylä olisi muistettu ja mainittu aina kun tarinaa kerrotaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Jeesus pelasti perheen häpeältä. Mutta pelastus ei ole meidän syyllisyyskulttuurimme mukainen. Kukaan ei saa syntejään anteeksi. Mutta sulhanen pelastetaan häpeältä. Sulhanen ei menetä kasvojaan kyläläisten edessä. Kaanaan häät on siis sittenkin pelastuskertomus. Kun ymmärrämme tämän, meille voi myös avautua ikkuna taivaan kunniaan. Jeesukselle kuuluu taivaallisissa juhlissa kaikki kunnia. Hän verhoaa tällä kunniallaan myös meidät.
Janne Vesto
Luopioisten pappi
